Posiolaiset Taimi (o.s. Ronkainen) ja Heino Lehtiniemi istuivat lapsena kansakoulussa neljä lukukautta vierekkäin tuplapulpetissa. Myöhemmin he ihastuivat ja rakastuivat toisiinsa. Naimisiin he menivät syksyllä 1953. Yhteiseloa he ovat eläneet jo 65 vuotta.
Taimi Lehtiniemi täyttää 91 vuotta 20. joulukuuta. Heino Lehtiniemi puolestaan täyttää 90 vuotta 12. joulukuuta.
– Olin minä jo kouluaikana vähän ihastunut tuohon Heinoon. Muistan kun koulussa oli ruokatunti, ja söimme puuroa. Heino ripotteli hienoasokeria puurolautaselleen. Minä kuiskasin hänelle, että laitappa minullekin. Heino vilkuili ympärilleen. Hetken päästä hän kuiskasi minulle; eihän vain kukaan näe. Sitten hän otti lusikallisen, ja ripotteli sen puurooni, Taimi Lehtiniemi naurahtaa.
Palvelukeskus Valkamassa Posion keskustassa jo helmikuusta 2010 lähtien asuneet Lehtiniemet istuvat asuntonsa olohuoneessa sohvalla vierekkäin muistelemassa elämäänsä. Sohvalla istuminen tuo heillä tosiaan heti mieleen sen tuplapulpetin Lehtiniemen kyläkoulussa. Tuplapulpetin, jossa he kuiskuttelivat toisilleen muutakin, kuin vain, että ripotteleppa hienoasokeria minunkin puurooni!
– Lapsuuteemme tuli järkyttävä kokemus talvisodan syttyessä. Minä olin tuolloin vasta 11-vuotias. Menimme evakkoon Viirinkylään Kemijokivarteen. Taimin kanssa jouduimme samaan evakkotaloon. Minä en siellä viihtynyt kahta viikkoa pitempään, ja palasin kotia Lehtiniemeen. Kotikylääni oli jätetty karja, joita aikuiset olivat jääneet hoitamaan, Heino Lehtiniemi kertoo.
– Silloin sodan alettua 1939 oli hirvittävän kylmä joulukuu, pakkasta oli -35 astetta. Kun palasin kotia, istahdin pirttiin, samassa huomasin ikkunasta, että venäläinen hävittäjäkone lentää matalalla, ja lähestyy meidän taloa. Kone lensi melkein talon kattoa hipoen, ja siitä koneesta tulitettiin konekiväärillä meidän taloa kohti. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut, Lehtiniemi selvittää.
Vain muutamia vuosia kului talvisodasta, ja taas oli lähdettävä Posiolta evakkoon Lapin sodan alettua syksyllä 1944. Posiolaiset sijoitettiin evakkotaloihin Pohjois-Pohjanmaalle, muun muassa Sieviin.
– Isä laittoi meidän koko perheen, hevosen vetämään kolakärryyn. Minä en siihen noussut, vaan ajoin polkupyörällä kärryn vieressä, aina Pudasjärvelle asti. Siellä nostin pyörän kärryyn ja nousin siihen itsekin. Jatkettiin matkaa evakkopaikkaan.
– Sievissä tein talon töitä. Kynnettiin peltoa, ja puitiin viljaa, Lehtiniemi toteaa.
Lehtiniemeläisten palattua kotikyläänsä, heitä odotti järkyttävä näky: kylän talot oli poltettu, niiden joukossa myös Heino Lehtiniemen syntymäkoti.
Saksalaiset sotilaat olivat polttaneet talot, mutta piharakennukset olivat säilyneet. Heino Lehtiniemi muistele, että he pääsivät asumaan aluksi Orjasniemien piharakennukseen.
Lehtiniemen perheen isä rakensi uuden talon poltetun tilalle. Tilalle jouduttiin rakentamaan myös uusi navetta, sillä Heino Lehtiniemen mukaan saksalaiset polttivat myös navetan. Perheeseen syntyi kuusi poikaa ja kuusi tyttöä. Yksi lapsista kuoli pienenä.
Sotien jälkeen ihmisiä kaikkialla – niin myös Posiolla – yhdisti jälleenrakentamisen innoittama yhteishenki ja toisten auttaminen.
Heino Lehtiniemen isä perusti kyläkaupan Lehtiniemeen. Myöhemmin sitä jatkoi Heinon veli Olavi Lehtiniemi, joka aloitti myöhemmin kauppiaana Posion keskustassa.
Taimi ja Heino Lehtiniemi varttuivat aikuisikään. Edessä oli perheen perustaminen ja asettuminen kotikylään asumaan. Heino muutti puolisonsa Taimin luokse asumaan. Sinne tuli matkaa Heinon kotipihasta maantietä pitkin kolme kilometriä, suoraan järven yli pari kilometriä.
– Naimisiin menimme Taimin nimipäivänä 8. syyskuuta vuonna 1953. Rakensimme navetan seuraavana vuonna. Aloimme pyörittämään maitotilaa, Heino Lehtiniemi kertoo.
Pariskuntaa yhdisti molempien kiinnostus toimia Lehtiniemen Nuorisoseuran näytelmäkerhossa. He kävivät Posion lisäksi esiintymässä muillakin paikkakunnilla Lapissa. Lehtiniemen Nuorisoseuran näytelmäryhmä palkittiin yhtenä vuotena koko Lapin parhaana.
– Keväällä 1980 luovuimme karjanpidosta. Se oli kova paikka, kun karjanpito lopetettiin, tuntui niin tyhjältä, Taimi Lehtiniemi sanoo.
– Minä menin sen jälkeen kauppiaana toimineelle veljelleni Olaville töihin. Niissä hommissa vierähti seitsemän vuotta, siirryin sitten eläkkeelle, Heino Lehtiniemi puolestaan muistelee.
Heino Lehtiniemi on toiminut useissa luottamustehtävissä, muun muassa Posion kirkkovaltuustossa 24 vuotta, sekä puheenjohtajana Lehtiniemen kylän nuorisoseurassa, kalastuskunnassa sekä metsästysseurassa. Lisäksi Lehtiniemi on toiminut Keskustan Lehtiniemen paikallisyhdistyksen puheenjohtajana.
– Terveyteni on edelleen hyvä. Justiinsa uusin ajokortin. Käyn kerran viikossa Lehtiniemessä. Kesäthän me olemme siellä asuneetkin. Tänä kesänä olimme siellä viisi kuukautta.
– Harrastan verkkokalastusta jää alta. Pidän verkkoja jouluun asti siinä kotirannassa, Heino Lehtiniemi kertoo.
– Yhdessä käymme keskiviikkoisin allasjumpassa tässä palvelutalossa. Kerran viikossa saunomme.
– Muutaman kerran viikossa yhdessä ulkoilemme. Kierrämme nämä palvelukeskusta ympäröivät rakennukset. Se on 800 metrin lenkki.
Taimi ja Heino Lehtiniemi odottavat joulua, jolloin heidän ainoa lapsi, Joensuussa asuva poika saapuu perheineen joulunviettoon Lehtiniemeen.
Erkki Ahola
