Koillissanomissa viime viikolla keskustelua herättänyt juttu Kiutakönkään hurjapäisistä koskenlaskijoista herätti toisissa myös muistoja. Kiutakönkään laskivat vuoden 1990 alkukesästä myös toiset hurjapäät, joista espoolainen Esa Lomma oli yksi.
– Laskettiin viikon aikana kaikki Kuusamon kosket. Kuusinkijoki, Savinajoki, Kitkajoki ja Oulankajoki. Koskenlaskusafareita vetävä Palosaaren Arto ja Mari laskivat vielä Jyrävänkin, ja olivat tiettävästi ensimmäisiä koskaan, Lomma muistelee.
– Meillä oli kuvaaja mukana, ja tehtiin ohjelmaa Erätulille. Se Jyrävän lasku näkyi sitten Ylellä.
Kiutakönkään lasku oli suunniteltu viikon mittaisen koskenlaskuseikkailun loppuhuipennukseksi.
– Etukäteen mietittiin, milloin olisi vettä sopivasti. Meillä oli se tavoite, että tähdätään Kiutakönkään lasku Kuusamon kesäkauden avajaisiin. Kyllä siellä varmaan 300 ihmistä kallioilla katseli, Lomma muistelee.
Viikon koskien laskun jälkeen kahden veneen väki tunsi osaavansa tarpeeksi hyvin. Niinpä Kiutakönkään lasku toteutui.
– Se oli ihan mahtava kokemus. Se oli kyllä jännä, ei siinä semmoista pelkoa ollut. Ei meillä ollut kypäriä; minusta on semmoinen kuva, jossa mulla on huopahattu päässä. Kyllä meillä liivit oli kuitenkin, Lomma kertoo.
Tampereelta syntyisin oleva, espoolaiseksi itsensä kokeva Lomma päätyi Kuusamoon extreme-koskenlaskuun sattumalta. Hän oli töissä vakuutusyhtiössä, joka osti Iijärven rannalta kämpän virkistyskäyttöön.
– Ostettiin se sitten omaan käyttöön eräällä porukalla. Olen kulkenut siellä paljon. Vuonna -88 tai 89 näin sitten ilmoituksen koskenlaskusta, ja kävin AJP:n [Arto Palosaaren] lautassa laskemassa.
Kun Lomma kuuli kaikkien Kuusamon koskien laskusta, hän oli heti ajatuksessa mukana.
– Olin sitten niin hullu, että innostuin niin paljon, että menin siihen AJP:n juttuun mukaan. Viikko oltiin reissussa, ruoat mukana muovitynnyreissä, että pysyy kuivana. Rakennettiin leiri muun muassa Taivalkönkäälle, Lomma muistelee.
Lähes kolmenkymmenen vuoden takainen kokemus oli ikimuistoinen.
– Elämän yksi muistettavimpia juttuja, sitähän se on. Kun on törmännyt sen jälkeen jonkun porukassa olleen kanssa, kyllä sitä muistellaan. Oli mielenkiintoista, kun viikon tuommoista teki, niin vaikkei alun perin kaikkien kanssa tunnettukaan, kyllä se porukka siinä hitsautui yhteen.
Kuusamon luonto teki Lommaan lähtemättömän vaikutuksen.
– Viikon kun siellä oli, kyllä uskomattomalla tavalla se luonto tempaa mukaansa. Kyl siinä kaikki muu unohtuu. Se on ihan käsittämätöntä, ei sitä voi oikein kuvata. Kyllä se luonto voimansa näytti.
Innostus jatkui: seuraavana vuonna Lomma laski käsivarren Lapissa Lätäsenoa. Nykyisin kosket ja pohjoinen kutsuvat yhä.
– Tänä kesänäkin olin kolme viikkoa Kuusamossa. Lapset ja lapsenlapset, kyllä ne hirveesti sinne aina haluaa. Koskenlasku on niilläkin verissä, ja aina pitää päästä.
Kiutakönkäälle hän ei enää taitaisi lähteä.
– Kyllähän se oli semmoinen tunne sen jälkeen, että yhden kerran on nyt tehnyt, eikä enää sen jälkeen. Semmoinen kerran elämässä -juttu.
Lomma myös yhtyy puistonjohtajan viimeviikkoisiin kommentteihin siitä, ettei hengenvaarallista koskea kannata uhmata.
– Ei sitä nyt kenen tahansa kannata lähteä kylmiltään laskemaan. Ammattilaiset osaa, mutta silloinkin täytyy tutkia etukäteen tarpeeksi, sillä vesimäärä muuttaa koskea heti. Ei se koski ole ikinä samanlainen.
KS Fakta
