Ajo-ohjeena on seurata puhelinpylväitä pitkin soratietä. Talo löytyy puhelinpiuhan päästä, 4,3 kilometriä Jokijärven tieltä järven taakse. Ollaan järven itäpäässä, Taivalkosken Murhiperässä.
Eläkkeellä oleva entinen kuorma-autoilija Pauli Lohilahti, 76, odottelee Soneran porukkaa korjaamaan myrskypuun katkaisemaa puhelinlinjaa Hanhilammen tienvarressa. On kuulostellut toistaiseksi turhaan jo menneen elokuun alkupuolelta lähtien aina lokakuun 4. päivään. Puhelinfirma muistaa kuitenkin laskuttaa säännöllisesti, noin 26 euroa kuussa ja puhelut päälle.
– Pelaa se linja, mutta kyllä huoltomiesten pitäisi käydä tuo maassa makaava kaapeli kunnolla korjaamassa ja nostamassa takaisin pylväisiin, kaipailee Lohilahti.
Myrskyssä kokonaan poikki menneen puhelinkaapelin päät liitettiin toisiinsa kotiväen voimin. Sitä ennen tehtiin vikailmoitus ja sen päälle odoteltiin viikonpäivät huoltomiehiä. Lohilahti sanoo, että laskuissa on eräpäivät. Maksut halutaan hoitaa, vaikka sitten oman liitoksen ohitse.
Langaton laajakaista ei oikein vielä pelaa tässä kahden miehen savussa, isän ja pojan. Sonera olisi purkanut puhelinlinjan jo aikaa sitten, mutta modeemi tarvitsee linjan toimiakseen.
– Tietokone ei pelaa, jos ei ole tuota toimivaa puhelinpistoketta. Ellei meillä ei olisi tuota tietokonetta, niin firma olisi jo purkanut tämän puhelinlinjan, tietää Lohilahti.
Yksinäiseen rantataloon tökkäävä puhelinlinja oli purku-uhan alla viimeksi viime vuonna. Rauhalan entisellä maatilalla eletään nyt suvantovaihetta, kun samaan aikaan telealalla on meneillään voimakas hyökyaalto - tekniikkamurros.
– Hyvärinen ja Lehto on jo purettu näillä seuduin tänä syksynä puhelinlinjasta, kun lähinaapureillani on kännykät, mutta ei ilmeisestikään tietokoneita, arvelee Lohilahti.
Lohilahti muutti asumaan entiselle rintamamiestilalle muistelonsa mukaan vuonna 1965. Vuotta myöhemmin tehtiin kauppakirjat ja tila siirtyi Lohilahden omistukseen. Talossa oli parhaimmillaan viisi lasta ja kahdesta kolmeen aikuista.
Samana vuonna 1966 vedettiin Murhiperään puhelinlinja, jota kannattelee ilmanväljässä vajaat sata pylvästä. Niitä on pitänyt uusia vuosien saatossa muun muassa ukkosen takia.
– Meillä oli aikanaan karjaa. Kun emäntä kuoli, niin karja vietiin pois kumipyörillä. Nykyelämä on tämmöistä lekottelua ja vähäistä kalastelua tuosta Jokijärvestä, Pauli Lohilahti kurkistaa ikkunasta tuuliselle kotijärvelleen.
Musta lankapuhelin on pikkupöydällä lähellä ikkunaa, kännykkä mukavasti käden ulottuvilla - pirtin isolla pöydällä.
