Pääkirjoitus
Liiketyöntekijöitä koskevan uuden työaikalain johdosta Kuusamon ja Posion liikkeet ovat suljetut lauantaisin, kertoi Koillissanomat vuoden 1970 alussa. Kyseessä oli yritysten kokeilu, josta myöhemmin luovuttiin.
Liikelaitokset perustelivat sopimusta sillä, että ”liikkeiden pitäminen avoinna lauantaina ei ole mielekästä, koska viisipäiväinen työviikko on vähentänyt palvelusten kysyntää lauantaisin ja mikäli liikelaitokset olisivat edelleen avoinna lauantaisin aiheutuisi tästä liikkeille 20 prosentin kustannusten nousu, joka viime kädessä koituisi asiakkaiden maksettavaksi.
Tärkeänä hyötynäkökohtana nähdään myös se, että kaksi vapaapäivää saadaan sopimaan samanaikaisesti useiden perheenjäsenten kesken.”
Uutinen käy mielenkiintoiseksi ajankuvaksi sen keskustelun rinnalle, jota parasta aikaa käydään kauppojen ja palveluyritysten aukiolosta. Vuonna 1970 Koillismaa otti ensi askeliin maatalousyhteisöstä kohti palveluyhteisöä. Vuonna 1965 oli säädetty laki 40 tunnin viikkotyöajasta, johon tuli siirtyä viimeistään vuonna 1970. Käytännössä muutos toi mukanaan viisipäiväisen työviikon.
Lauantaisululla kuusamolaiset ja posiolaiset liikkeet yrittivät padota muutoksen siinä onnistumatta. Toisin kuin silloin uumoiltiin, lauantaista muodostui pian viikon merkittävin kauppapäivä.
Lasten päivähoitoa ei tunnettu läheskään nykyisessä laajuudessaan. Sen kehittyminen vapautti naiset työelämään, mikä on yksi tasa-arvon kulmakivistä. Työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeus on edelleen palvelualojen ammattiliiton PAMin tärkein syy vastustaa kaupan aukiolojen vapauttamista.
Suomen Yrittäjät vastustivat aiemmin aukioloaikojen vapauttamista, mutta verkkokaupan kasvanut suosio käänsi yrittäjien kannan. Työllistäjänä tärkeän kivijalkakaupan asemaa ei ehdoin tahdoin kannata horjuttaa ylimääräisellä sääntelyllä.
Vaikka aukioloaikojen vapauttaminen ei ole täysin ongelmatonta, on silti paras luottaa yrittäjien ja kauppojen osaamiseen. He itse tietävät parhaiten, milloin liikettä kannattaa pitää auki.