Esa Tikkanen ei olisi noussut teatterilavalle ilman masennuksen sairastamista, tuskin opettelisi soittamaan pianoa, pyöräilisi töihin läpi vuoden tai ryhtyisi harrastamaan yksinlaulua.
– Minulla oli ainainen haave päästä teatteriin.Toiveammattini olivat näyttelijä tai pappi. Pappia minusta ei vielä tullut, mutta näyttelijä tuli. Ei sitten harmita keinutuolissa.
On Esa Tikkasessa puhujankin lahjoja, jos vaikka pastorin homma kiinnostaa tai kunnallispolitiikka. Laulamaankin hänestä on. Ennen yksinlaulutuntien alkamista harjoituskilometrejä kertyy ympärivuoden pyöräillessä. Laulu ja hiki irtoavat 37 asteen pakkasessakin.
