Vanhat ensin ja nuoremmat perässä. Näin maanviljelijä TimoTörmäsen mukaan lehmien laitumellelasku onnistuu kaikkein parhaiten.
Laitumellelaskussa toukokuun viimeisenä sunnuntaina höyrypäisinä juoksennelleet, luonnonvalosta häkeltyneet lehmät vaikuttavat nyt rauhallisilta ja ovat selvästi tyytyväisiä oloonsa.
Kaiken lisäksi Törmäsen lehmät säihkyvät silmiinpistävän puhtaina.
– Keskiviikkona satoi vettä ihan mielettömästi, 25 millimetriä reilussa tunnissa. Lehmät saivat melkoisen pesun, Törmänen naureskelee.
Sähköaitojen ympäröimällä kolmenkymmenen aarin kokoisella lohkolla laiduntaville naudoille heinä maistuu, eivätkä sääsketkään ole vielä riesana.
Kun heinän kasvuvauhti hidastuu, Törmänen poistaa palan sähköaitaa, ja lehmät pääsevät ruokailemaan kahdella muullakin reilun hehtaarin kokoisen laitumen lohkolla.
Törmänen päästi lehmänsä kesälaitumelle pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Sen verran nopeasti kesä on tehnyt tuloaan.
– Pihlaja on kukkinut aikaisin, samoin kullero, joka kukkii tavallisesti vasta juhannuksena, Törmänen sanoo.
Kesälaitumelle lehmiä siirtäessä ei ole syytä kiirehtiä.
– Lehmiä päästetään laitumelle viiden-kuuden ryppäissä, ja niiden annetaan rauhoittua, Törmänen kertoo.
Aluksi lehmät saattavat juosta häntä suorana puolikin tuntia.
Erityisesti ensikertalaisten kohdalla ulospääsy voi olla melkoinen näytös.
– Kun nuorempi pääsee ulos ja auringonvaloon, se tulee sokeaksi. Se juoksentelee ympäriinsä ja pelkää kavereitansakin.
Talven sisällä olleiden lehmien kunto ei ole Törmäsen mukaan alkukesästä kuitenkaan kovin hyvä, minkä vuoksi ne eivät jaksa riehua kovin pitkään.
– Syksyllä se on toinen juttu.
Törmäsen lehmät saavat kuntoilla ulkosalla lokakuun loppuun saakka.
Lehmät kuitenkin yöpyvät sisällä, mistä ne löytävät rauhallisen nukkumapaikan lisäksi myös AIV-rehua.
Viime kesän sateisuudesta huolimatta rehua riitti talven yli, ja ylikin jäi.
– Sato onnistui. Peltoja on paljon, ja vesitalous on kunnossa. Kaivinkone käy melkein joka vuosi, Törmänen kertoo.
Paksujalka, Törmäsen pihamaalta toukokuussa bongattu harvinainen lintu, viihtyy Kantokylässä edelleen.
Paksujalkaa tähyilevää onnistaa, jos maata malttaa mittailla katseellaan tarpeeksi tarkasti.
– Se luottaa suojaväriinsä ja on ihan paikallaan, Törmänen kertoo.
Lintua on käynyt Törmäsen mukaan katsomassa noin 250-300 uteliasta kiikaroijaa.