Sain kesän alussa soiton lehtimyyjältä. Hän kauppasi minulle Seiska -lehteä. Yritin väliin, mutta en päässyt. Kun vihdoin sain suunvuoron ja ilmoitin, etten ole kiinnostunut. Tulivat haukkumiset hänen työajan turhasta kuluttamisesta: sitten luuri lipattiin korvaan.
Kohta lehti alkoi tulla minulle. Kirjoitin Aller Medialle. Ei vastausta. Otin yhteyttä eri tavoin. Ei vastausta. Soitin uudestaan ja eräänä päivänä joku vastasi, mutta sulki puhelimen. Yritin vielä kaikki mahdolliset yhteydet mm. asiakaspalvelu, jonne voi sähköpostilla kirjoittaa. Se ilmoitti: ”sähköpostiosoite on tuntematon”.
Siis lehden puhelinmyyjien kanssa on aivan toivotonta. Nykyään vastaan vain, jos puhelimeeni tulee nimi, mutta en tuntemattomaan puhelinnumeroihin.
Sekin on vaikeaa, sillä jos sinulla on asiaa lääkärille. Sieltä soitetaan takaisin, usein eri puhelimesta, minne soitit. Jos et vastaa, et saa asiaasi eteenpäin.
Nyt olen kirjoittanut sekä Seiska-lehdestä, että Apu-lehdestä kuluttaja-asiamiehelle ja pyytänyt ongelmaan apua. Tehtyäni työtä aktiivisesti kuukauden, olen edelleen alkupisteessä.
Kirjoitin kuluttaja-asiamiehelle, että ”kyllä tällaiseen lehtien pakkomyyntiin pitäisi saada joku tolokku ja pian.”
