Tilaisuudessa kävi myös ilmi kirjan syntyyn johtanut kirjailijan vuosikymmenten rakkaus kirjoihin.
– Vihdoinkin, vihdoinkin me ollaan täällä, iloitsi sisko Mari Rytisalo ja kertoi yleisölle siskon rakkaudesta lukea – ja kuvitella.
– Minnalla on ollut mielikuvitusta niin paljon, että lapsuuden lomillakaan ei voinut muuta tehdä kuin lukea. Matkalaukussa painoivat eniten kirjat – ja kengät, Rytisalo hauskuutti yleisöä lapsuusmuistoilla.
Tilaisuudessa palattiin sukulaisten muisteluiden ansiosta Lempin tapahtumapaikoille, Rytisalojen lapsuusmaisemiin. Rytisalon isän Pentti Rytisalon puhe myös herkistytti koko salia.
– Lempi aiheutti minulle unettomuutta, levottomuutta, rauhattomuutta, mutta ennen kaikkea onnellisuutta, kuten monet muutkin sen lukeneet ovat sanoneet, Rytisalo listasi liikuttuneena.
Rytisalo avasi tilaisuuden kirjailijahaastattelun aikana Lempin synnyn saloja: kirjan idea syntyi ylioppilaskirjoitusten aikana.
– Kuten kollegat tietävät, ylioppilaskirjoitusten valvominen on hirveän tylsää. Siinä valvojana ajatus lähti liikkeelle. Jos olisi tarina, jossa joku odottaisi jotakin, ja se joku joku tulisi, mutta ajattelisikin jotain ihan muuta, Rytisalo kertoi.
– Lempi ei ole rakkausromaani, vaikka kertookin rakkaudesta. Se vastaa jollain lailla siihen, mitä lempi on ja mitä se voisi olla, Rytisalo kuvasi.
Haastattelun aikana leikiteltiin myös ajatuksella ulkomaista. Miten on Lempin käännöksen laita: taipuuko se englanniksi?
– Kirja on yleisinhimillinen tarinana, joten se koskettaa kyllä kielestä riippumatta. Kielen kääntämisessä puolestaan on haasteensa, Rytisalo summasi.
Rytisalo iloitsikin siitä, että kirjasta on todella huomattu sen monet puolet.
– Kirja on monenlaisen lukijan kirja: se on juonivetoinen, joten se vetoaa lukijaan, joka kaipaa jännitettä. Mutta on mukavaa, että myös kielen nyanssit on pantu merkille.