Pääkirjoitus
Koulujen ryhmäkokojen pienentäminen on Suomessa tavoite, jolla on laaja kannatus yli puoluerajojen. Pienet luokat nähdään parannuksena aikaan, jolloin koululuokilla saattoi olla tuplasti oppilaita nykyiseen verrattuna.
Koillismaalla koulunsa käyneet muistavat, että vielä 80-luvulla luokan oppilasmäärä oli lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä. Suurten ikäluokkien kouluaikaan oppilaita ahdettiin samaan luokkaan jopa 40.
MTV3:n uutisissa tutkija Sirkku Kupiainen sanoi jotain hämmentävää. Hänen mukaansa oppilasmäärältään pieni luokkakoko ei tarkoita parempia oppimistuloksia.
Kupiaisen mukaan kansainvälinen tutkimus tulee pääsääntöisesti siihen tulokseen, että pienellä luokalla on äärimmäisen vähän vaikutusta oppimistuloksiin.
– Jos pienellä luokalla on vain hyvä vaikutus, niin koulut ovat onnistuneet tasaamaan tämän. Eli koulut ovat antaneet pienestä luokkakoosta hyötyvälle oppilaalle mahdollisuuden opiskella sellaisessa. Ja he, jotka hyötyvät, tai eivät haittaannu, isommasta luokasta, opiskelevat siellä, Kupiainen sanoi MTV3:lle.
Korkea koulutustaso Suomelle välttämätön kovassa kansainvälisessä kilpailussa ja peruskoulu on kaiken perusta. Kupiaisen huomio ei pidä johtaa kouluista säästämiseen, vaan kysymykseen, kohdennetaanko koulutukseen suunnatut varat oikein.
Kyläkoulujen puolesta on Koillismaallakin tapeltu iät ja ajat, mutta harva on laittanut ehdolle useammasta ikäluokasta koostuvan yhdistelmäluokan mielekkyyttä opettajalle ja oppilaalle. Kupiaisen mukaan esimerkiksi ryhmätyöskentelyn kannalta luokassa saa olla mieluummin yli 20 oppilasta kuin alle. Liian pieni luokka ei ole hyväksi.
Entäpä jos ryhmien pienentämisen sijaan osa rahoista sijoitettaisiin tekniikkaan, joka kuitenkin on olennainen osa lasten elämää, haluttiinpa sitä tai ei? On mielenkiintoista nähdä, minkälaista vastakaikua tutkijan ajatukset saavat aikaan opettajissa.