Lin­tu­lau­ta on kuin elävä luon­to­teat­te­ri - talven yl­lä­tys­roo­leis­sa ovat esiin­ty­neet mus­ta­ras­tas ja pik­ku­var­pu­nen

Harvinainen harmaapäätikka on vieraillut alkutalvesta poikkeuksellisen usealla ruokintapaikalla. Pähkinänakkeita on vuosien tauon jälkeen ilmestynyt noin kymmenelle ruokintapaikalle eri puolilla Koillismaata. Nakkeleiden herkkua ovat pähkinät, mutta myös auringonkukan siemenet kelpaavat ja voivat tehdä lintulaudalla vierailusta koko talven mittaisen. Laji vaeltaa meille tuhansien kilometrien päästä. Aiemmin tuiki harvinainen pikkuvarpunen yleistyy ja nyt niitä tapaa jo useammalta ruokintapaikalta. Sinitiainen on talitiaisen ohella eniten lintujen talviruokinnasta hyötynyt pikkulintu. Hömö- ja lapintiaiset taas harvinaistuvat vanhojen metsien kadotessa.
Harvinainen harmaapäätikka on vieraillut alkutalvesta poikkeuksellisen usealla ruokintapaikalla.
Harvinainen harmaapäätikka on vieraillut alkutalvesta poikkeuksellisen usealla ruokintapaikalla.
Kuva: Jyrki Mäkelä

Lintujen talviruokinta tarjoaa seuraajalleen iloa yli talven. Ruokintapaikka on kuin elävä luontoteatteri, jossa näytökset vaihtuvat hetki hetkeltä ja päivä päivältä.

Lintulaudan avulla voi helpottaa paitsi lintujen talvesta selviämistä, samalla seurata myös lintulaudan tapahtumia ja opetella lintujen tunnistamista. Välillä ruokapöytä houkuttelee myös harvinaisempia lintuvieraita. Mieluisin ruokintapaikka tarjoaa suojaa pedoilta ja monipuolista ruokaa siementen ja rasvan muodossa. Parhaimmillaan lintulauta on myös joko hyvin lähellä ikkunaa, tai sitten reilusti kauempana, jotta vältytään lintuvieraiden ikkunaan tömähtelyiltä.

Syksyn ja alkutalven yllättäjä on ollut mustarastas. Enimmillään yhdellä paikalla vieraili peräti kahdeksan mustarastasta. Alkutalveen mennessä mustarastaita nähtiin Koillismaalla enemmän kuin koskaan aiemmin. Aiemmin lajia on nähty vain keväällä. Mustarastas levittäytyy kohti pohjoista ja sen kaunista huilua kuulee kesällä nykyisin myös Koillismaata myöten. Mustarastaalle kannattaa tarjota omenaa, rusinoita ja kauraa. Toinen etelästä levittäytyvä laji on pikkuvarpunen. Tämä varpusen kaakkoinen pikkuserkku, ruskeapäinen pikkuvarpunen, oli vielä kymmenkunta vuotta sitten tuiki harvinainen näky. Laji on edelleenkin harvinainen, mutta siitä on tullut jos useiden koillismaalaisten lintulautojen uusi tuttavuus.

Jyrki Mäkelä

Lue juttu kokonaisuudessaan näköislehdestä tai printistä.

Ilmoita asiavirheestä