Lippu kun­nos­sa vappua varten: "Enää ei kuulu porvari nuk­kuu-huu­to­ja, sel­lai­nen on rau­hoit­tu­nut"

Kunnossa on. Kauno Moilanen ja Tarmo Polojärvi tarkistivat Kuusamon Vasemmisto ry:n lipun ennen keskiviikon vappujuhlaa.

Kuva: Petri Markkanen

Pikku Moskovaksikin kutsuttua puista työväentaloa ei enää Kuusamon Maaseläntiellä ole. Sen paikalla on moderni kerrostalo. Työväenaate on kuitenkin läsnä, sillä juuri tällä parkkipaikalla kerrostalon kellarista kannetusta pahvilaatikosta nostetaan valkoisella V-kirjaimella varustettu punavihreä lippu. Se on Kuusamon Vasemmisto ry:n virallinen lippu vuosimallia 1990. Lippu on nyt tarkan syynin alla, sillä sen juhlahetki, vappu, on aivan ovella.

– Kumpikohan tuossa on enemmän rypyssä, Kauno Moilanen leukailee lippua pitävällä Tarmo Polojärvelle, joka naureskelee kommentille.

Oikeiksi vasemmistolaisiksi itseään tituleeraavat Irma ja Kauno Moilanen sekä Polojärvi kertovat, että vapun juhliminen on vuosien saatossa muuttunut entistä enemmän työväen omasta juhlasta koko kansan yleiseksi juhlimispäiväksi.

Tiukan poliittiset palopuheet ovat pikku hiljaa jääneet taka-alalle ja käsiteltävät aiheet ovat muuttuneet Polojärven mukaan entistä yleismaallisiksi. Pilkkahuudot vastapuolen leireihin ovat jääneet historiaan ja yhteistyö näyttää olevan avainsana vapunkin kaltaisessa aatteellisessa päivässä.

– Enää ei kuulu porvari nukkuu -huutoja, sellainen on rauhoittunut täysin, Polojärvi kertoo.

Vappupuheita tapahtumissa pitkään pitänyt Polojärvi kertoo, että ei puhu enää yksistään työväestä, vasemmistoliitosta ja sen arvoista, vaan yleismaailmallisista aiheista.

– Ei tässä tietenkään halua loukata muita puolueita, kun yhdessä näitä tapahtumia järjestetään, Polojärvi kiteyttää.

Lipun ja punaisten viirien tutkistelu tuo muistoja mieleen Irma Moilaselle.

– Ennen vapun juhlinta oli huomattavasti rajumpaa, ihmiset saattoivat ottaa rajustikin juomista, Moilanen muistelee tunnelmia kysyttäessä vapun nykymenosta, joka Kuusamon vasemmiston tapauksessa tarkoittaa toritapahtumaa puheineen ja musiikkeineen – ennen seuraavan puolueen tai tahon tapahtuman alkua.

Tänä päivänä vappu on monelle koko perheen juhla toritapahtumineen, metrilakuineen ja ilmapalloineen. Osa ihmisistä toki juhlii railakkaasti, toiset vapaapäivää ja toiset taas kesän alkua.

– Nuorillehan tämä on selvästi bilettämisjuhla, Irma Moilanen toteaa.

Nuoria on myös haastava saada mukaan puoluetoimintaan. Sävel on sama kuin melkein missä tahansa nykypäivän järjestötoiminnassa: nuorison edustajat loistavat poissaolollaan eikä toimintaan sitoutunutta vapaaehtoisjoukkoa tahdo löytyä.

– Aivan sama se on mitä muuallakin. Nuoria ei ole ja väki vanhenee rajusti, meitäkään ei ole enää kuin kourallinen jäljellä, Kauno Moilanen toteaa selvästi harmistuneena.

Monissa pitäjissä nähdään vappukulkueita, joissa vastaavat puolue- ja iskulauseliput liehuvat ja työläisten laulut raikaavat.

Kuusamon vasemmistolippu ei ole koskaan päässyt kulkuemarssille mukaan, siihen se on liian uusi. Viimeisen kerran Kuusamossa työväki näet marssi Polojärven mukaan vappuna vuonna 1962.

Torilla järjestettävä yleisötapahtuma on korvannut kulkueen täysin, vaikka pientä paloa marssille saattaa yllättäen löytyäkin.

Moilaset ja Polojärvi eivät pidä kulkuetta mahdottomana.

– Vielä kun jalat kestävät, niin kyllähän sitä voisi marssia.

Entisaikojen joukkovoimaa ei tosin tänä päivänä Polojärven mukaan tahdo löytyä, joten perinteitä vaaliva lippukulkue olisi kooltaan harmillisen pieni.

– Kulkue saattaisi herättää enemmänkin hilpeyttä, Polojärvi päättää.