Pääkirjoitus
Vaatimukset työelämän perusteellisesta uudistamisesta voimistuvat. Poliitikot oikealta ja vasemmalta puhuvat perustulon eli kansalaispalkan puolesta. Ajatus saa tukea myös asiantuntijoilta.
Nykyinen sosiaaliturva ei kannusta lyhytaikaisten työsuhteiden solmimiseen sen paremmin työntekijää kuin työnantajaa. Osa-aikainen pienyrittäjyys on käytännössä tehty mahdottomaksi. Pienyrittäjäksi heittäytyvä putoaa tyhjän päälle, jos yritystoiminta osoittautuu kannattamattomaksi tai tuloissa on suurta vaihtelua.
Järjestelmä ei kannusta riskinottoon, jota Suomi tarvitsisi selvitäkseen talouden taantumasta.
Yksi kansalaispalkan keskeinen ajatus on yksinkertaistaa sosiaaliturvaa. Kansalainen saa valtiolta käteensä yhden palkan, jonka päälle jokainen on oikeutettu tienaamaan kykyjensä mukaan. Nykyinen tukiviidakko karsittaisiin mahdollisimman yksinkertaiseksi kannustavuuden lisäämiseksi ja kustannusten karsimiseksi.
Yksi ehdotus kansalaispalkaksi on niin sanottu negatiivinen tuloverotus. Jos työntekijä tienaa kuussa esimerkiksi 500 euroa, hänen veroprosenttinsa on nolla. Jos vähemmän, veroprosentti muuttuu negatiiviseksi eli valtio maksaa työntekijälle. Ja mitä isommat tulot, sen kireämpi verotus, kuten nytkin. Negatiivisessa verotuksessa perustulo olisi taattu automaattisesti ilman paperisotaa.
Muun muassa Singaporessa ja Malesiassa on käytössään henkilökohtainen sosiaaliturvatili. Sosiaalitili on kuin autovakuutus. Kun tilille on maksanut tietyn määrän, saa verotuksen kautta alennuksen. Jos tiliä joutuu käyttämään, verotus kiristyy, kunnes tili on taas ”täynnä”. Järjestelmä kannustaa käyttämään palveluja harkiten. Pienituloisimpien aseman turvaa yhteiskunta.
Keskustan Mauri Pekkarinen nosti Kalevassa (20.10) esiin jälleen yhden syyn uudistaa sosiaaliturvaa: Suomessa tehdään yli puoli miljardia työtuntia vähemmän kuin vuonna 1989. Suomi pystyi 90-luvun lamassa uudistumaan pakon edessä ja nousi jaloilleen. Vastaava loikka on tehtävä jälleen.