Soiperoinen
Soiperoisen alue sijaitsee Taivalkosken pohjoisosassa Syötteen kansallispuiston Salmitunturin alueen äheisyydessä. Alue kuuluu rantojen- ja harjujensuojeluohjelmiin. Maisemaa hallitsee kapea ja terävälakinen Soiperoharju sekä kirkasvetiset pohjavesijärvet Rääpysjärvi ja Soiperoinen.
Soiperoinen on lähivirkistysalue ja päiväretkien kohde Koillismaalla, erityisesti sen vaikuttavuus löytyy erämaisuudesta ja hiljaisuudesta ja erikoisesta mastonmuodoista. Alueen käyttö painottuu kesään ja syksyyn. Talvella pilkkijät ja omatoimiset hiihtelijät nauttivat luonnon rauhasta ja kalaisista vesistä.
Alueelta löytyy merkkejä entisajan hiilenvalmistuksesta eli miilunpoltosta, poronhoidosta, niittykulttuurista ja tervanpoltosta sekä kalastuksesta. Alueella on myös ”erämaakappeli”, jonka merkit tosin ovat jo häviämässä.
Helpoiten alueelle pääsee autolla Taivalkoski - Posio -maantieltä Koitilantielle ja edelleen Vaarakyläntielle, josta on opaste Soiperoisentielle, joka on lähinnä metsäautotietasoinen.
Pikku-Ölkky
Tunnetun kanjonijärven vieressä on toinenkin käymisen arvoinen järvi: Pikku-Ölkky. Julma-Ölkky (kartoissa myös Ylä-Ölkky) jatkuu kapean kannaksen jälkeen vielä yli puoli kilometriä ensin Pikku-Ölkkynä ja myöhemmin Ölkynlampena.
Pikku-Ölkyn rantoja myöten mene epolku ja sielkläon myös nuotiopaikka. Retkeilijää saattaa ihmetyttää eräänlaiset pitkät muovikiskot, jotka johtavat pysäköintialueelta alas järven rantaan. Niitä pitkin siirretään veneitä.
Valkeaisenvaaran rotko
Lähellä Rukaa on näyttävä rotkokanjoni. Valkeaisenvaaran halkaiseva rotkon pohjoisrinteen pystysuora seinämä on huikaisevan korkea, pohjalla on louhikko kuin virtaava joki ja etelärinne on jyrkkää mänty-puolukkametsää.
Rotko on aivan UKK-kävelyreitin varrella, tosin rotko jää huomaamattomasti vaaran toiselle puolelle. Kurussa ei ole merkittyä polkua, eikä myöskään mitään retkeilyvarustuksia. Valkeisenvaara on yksi Kuusamon suunnistusalueista.
Helpoiten kuruun pääsee Kuusamo - Kemijärvi -tieltä ohi Rukan Viipuksentielle. Sitä pitkin leirintäalueen läpi kunnes muutaman mökin jälkeen tie kääntyy pohjoiseen ja mutkasta jatkuu metsäautotie. Kävele tätä metsäautotietä kunnes vasemmalla puolella on jyrkkä kukkula, siitä käännykukkulan ohi metsän ja pian oletkin rotkon alapäässä.
Konttainen
Konttaista ei voi olla havaitsematta. Jylhä pahta erottuu Rukan pohjoispuolella Valtavaaran vieressä. Autolla pääsee mukavasti Konttaisen juurelle ja parkkipaikalta lähtee polku huipulle. Reitti on jyrkkänousuinen ja varsin vaativa. Huipulta avautuva näköala kuitenkin palkitsee vaivan.
Konttaisella ei ole retkeilypalveluita, ei käymälää, ei edes virallista nuotiopaikkaa.
Valittavissa on myös toinen, helpompi reitti, Sinipyrstön pyrähys, 1,5 km, on merkitty sinisin maalimerkein. Polku kiemurtelee Konttaisjärven rannalla aivan Konttaisenvaaran juurella.
Tien toiselta puolelta voi retkeillä Karhunkierrosta pitkin noin yhden kilometrin päässä Valtavaaran kyljessä olevalle Suolammen laavulle.
Konttainen löytyy helposti ajamalla Rukalta 5-tietä pohjoiseen, kunnes edessä onkin reititys Valtavaaraan ja Konttaiselle. Sitten pahta jo näkyykin kauas.
Halosen uuni
Halosen uuni on varsin erikoislaatuinen luola. Se on noin 15 mertiäpitkä, noin 1-4 metriä leveä ja puolesta metristä kahteen metriin korkea käytävä. Peräosa kohoaa kallion sisään pystysuorana hormina, josta tuleekin ajoittain luolaan vettä.
Luola on lähellä Karhunkierrosta, mutta ei ole reittikohteena, eikä paikalle ole myöskään opasteita.
Luola löytyy ajamalla 5 tietä pohjoiseen reilu 8 kilometriä, josta käännytään Juumaan. Juumantieltä käännös Ryötingintielle, jota pitkin 3 kilometriä. Vasemmalla on metsätie, joka vie Halosenvaaraan. Luola löytyy Lukkolaisenlammen puoleiselta jyrkänteeltä.
