Kuusamossa on opiskeltu nyt puolen vuoden ajan ruotsin kieltä jo alakoulussa. Opettajat pitävät uuden opetussuunnitelman järjestelyä hyvänä ainakin Tolpanniemen koululla.
Tolpanniemessä ruotsiksi kajautettiin tiistaina Sankta Lucia -kappale. Lucia-kulkue järjestettiin koululla ensimmäistä kertaa ruotsia opiskelleiden kuutosluokkalaisten toimesta. Yleisönä oli muita koululaisia ja opettajia.
– Tämä on ilmaisutaitoa ja tunteisiin vetoavaa, toiminnallista oppimista, johon uusi opetussuunnitelma tähtää, sanoi opettaja Minna Nevala.
Lucia-asuihin ja tonttuasuihin pukeutuneita oppilaita esiintyminen vähän jännitti. Ruotsin opiskelu on kuitenkin ollut kivaa, oppilaat vastasivat yhdestä suusta. Vaikeinta on ollut omatoiminen läksyjen teko. Lapset sanoivat, että monen vanhemmista kumpikaan ei puhu ruotsia juuri lainkaan. Paremmin kieltä tuntuivat osaavan äidit, sillä vain pari oppilasta sanoi, että isäkin puhuu ruotsia.
Ruotsin opetus ei ole opetussuunnitelmassa lisääntynyt. Yksi vuosiviikkotunti on ainoastaan siirretty yläkoulun puolelta alakouluun.
– Nämä tekevät tosi kovasti töitä ja ovat aina aktiivisia tunneilla, Nevala kehui oppilaitaan.
Ruotsin ottaminen jo alakouluun saattaa vähentää huonoa asennetta kieltä kohtaan. Kuutosluokkalaiset kertoivat tykkäävänsä esimerkiksi siitä, kun tunnilla katsellaan Muumeja. Kielen alkeet opitaan leikinomaisesti.
– On tuttu luokka, niin opiskelu on turvallisempaa ja motivoivampaa, sekä innostavampaa, Nevala sanoi.
Sankta Lucia
Sankta Lucia, ljusklara hägring,
sprid i vår vinternatt glans av din fägring.
Drömmar med vingesus under oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia.
Kom i din vita skrud, huld med din maning.
Skänk oss, du julens brud, julfröjders aning.
Drömmar med vingesus, under oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia.
Trollsejd och mörkermakt ljust du betvingar,
signade lågors vakt skydd åt oss bringar.
Drömmar med vingesus, under oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia.
Stjärnor som leda oss, vägen att finna,
bli dina klara bloss, fagra prästinna.
Drömmar med vingesus, under oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia.
Osaan ruotsia melko hyvin ja pystyn tarpeen tullen juttelemaan kohtaamilleni ruotsinkielisille.
Viimeksi tarvitsin ruotsia viime viikonloppuna Journalistiliiton valtuuston kokouksessa, jossa osa valtuutetuista piti puheensa ruotsiksi. Oli mukava ymmärtää, mitä nuo rantaseutujen asukkaat puhuivat.
Täällä Koillismaalla ruotsi on tullut tarpeeseen vain pari kertaa. Viimeksi keväällä Rukalla istuin jonkun suomenruotsalaisen mimmin pöytään. Hän totesi, että ei puhu suomea, koska on från Jakobstad. Vaihdoin ruotsiin ja yllättäen keskusteluhalukkuutta löytyikin.
Sitä edellinen kerta kun puhuin ruotsia taisi olla lomareissulla Barcelonassa. Aamuyön tunteina göteborgilaisen pariskunnan leuat loksahtivat auki, kun suomalainen alkoikin puhua heidän omaa kieltään.
Joskus hyvin harvoin olen tehnyt haastattelun ruotsiksi.
En silti tiedä, pitäisikö ruotsin opiskelun olla kouluissa pakollista. Itä-Suomessa olisi paljon pragmaattisempaa lukea vaikka venäjää.
Vaikka Oulussa on jonkinlainen ruotsinkielinen vähemmistö, ei meistä suomea puhuvista juuri kukaan halunnut oikeasti oppia ruotsia koulussa. Olin harvoja poikkeuksia. Kuuleman mukaan näillä seuduilla asennevamma kieltä kohtaan on vielä pahempi.
Lukion opettaja totesi joskus valmistumisen jälkeen baarissa, ettei ruotsintunneista olisi tullut mitään, jos edes minä en olisi viitannut. Se oli hienoimpia kehuja, joita olen ikänäni saanut.
Ruotsin osaamisesta ei ole välttämättä elämässä mitään hyötyä. Ilmankin pärjää aivan hyvin. Mielestäni jokaisen kielen osaaminen on silti rikkaus, joka mahdollisesti rakentaa siltoja eri kulttuurien välille.
Aleksanteri Pikkarainen
aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi