Pieni polku kotimökin lähellä johti Iijoen rantaan. Näin usein äitini kävelevän nopeasti nostellen pitkää hametta kouraansa. Juoksin hänen jälkeensä ja kannattelin äitini tavoin retonkihamettani.
Katsoin joelle. Tukit poukkoilivat iloisesti mennessään kohti Vahtolaa ja pitivät kovaa meteliä. Pysähdyin. Kuulin äitini itkevän korkealta ja kovaa.
– Auta rakas Jumala minua! Veit pienen Kaisa-tyttäreni. Iijoki vei Eino-pojankin juuri, kun hän auttoi Liisaa pitkälle koulumatkalle. Kaisan ulkoinen olemus kuin enkelin. Nyt he molemmat ovat sinun omiasi.
Seisoin äitini takana ja karjaisin hänelle:
– Tuu äiti pois sieltä!
Äiti tarttui minua kädestä kiinni ja sanoi nähneensä ennen isän sotaan lähtöä näyn, kuinka verta tippui taivaalta. Taneli-isän piti lähteä jo toisen kerran sotaan. Se oli pelottavaa. Äiti lähti hiljaa kävelemään kotia päin pitäen tiukasti kiinni kädestäni.
Helvi oli tullut Vahtolasta kylään. Äiti ja Helvi menivät kamariin yhteisille asioille. Huomasin heidän itkeneen, kun he tulivat keittämään kahvia. Kahvia juodessa äiti huokaisi.
– Tuo Liisa, se on sotatuliainen. Rauhaksi olisin sen nimenny vain Halkolan Karoliina ei antanu, vaan pauhasi, että sitä rauhaa on luvattu yhtenään. Ei se rauha pysy kuitenkaa. Onhan se nähty, kun kaksi sotaa on jo takana ja Iijoki on vieny Tanelin sisaren tyttären. Karoliina-täti huokaili, että on tässä kestämistä, vain päivä kerrallaan on mentävä etteenpäin.
Minä en ymmärtäny sota-asioista mittää, mutta vaistosin sen olevan pahhaa ja pelottavaa. Äiti oli piilottanu rintamalta tulleet kirjeet. Sain luettua niistä yhen. Kun äiti sen huomasi, hän tuli ja tempasi kirjeet nopeasti pois.
Nyt muistelen menneitä, poisnukkuneita äitejä, myös Helviä ja Sofiaa, oman äitini lisäksi. He lauloivat usein kamarissa yhdessä…
Jumalan rauhaa rinnassansa ken kantaa maassa kuoleman. On onnellinen kulkeissansa maan vieraan poikki taivaaseen.
Äitini nukkui pois kauan sitten äitienpäivän aikaan. Näen sieluni silmillä vieläkin äitienpäivän ruusun kotipirtin pöyvällä. Toivon sen kukkivan sinulle, äiti, ensi kesänä Isän taivaskodissa ja kirkkomaalla.