Pistojärven Tuhkalan Ahovaarasta oli Niikkonoff Grigori Andrei kotoisin, näin hänen poikansa Kalevi ja Aimo Niikkonen muistelivat isänsä elämän vaiheita. Karjalaisten oli paettava vainoajaa henkensä uhalla, Antti pakeni Suomeen Kärpänkylään. Sinne jäi porotila Ahovaaraan vanhan isännän varaan, muut joukoittain tuntemattomaan tulevaisuuteen.
Antti tuli Kärpänkylään Nevalaan 1917, jonne avioitui, teki talon ja harjoitti maanviljelystä. Suomen kansalaisuuden Antti sai perheineen 1933.
Sotaan asti elettiin normaalia maanviljelijän elämää, Antille ja Tildalle syntyi seitsemän lasta. Evakossa käytiin ensin Pudasjärvellä ja toinen kerta Oulaisissa. Toisella kerralla Kalevi vei lehmät Meskusvaaran, Kovion, Muhoksen kautta Oulaisiin. Antti ajoi kärrypelissä hevosella teitä pitkin.
Sodan päätyttyä palattiin poltettuun Kuusamoon (saksalainen oli heinätkin polttanut seipäille), korsuihin asetuttiin asumaan punaiselle torille. Omaa taloa ja tilaa ruvettiin rakentamaan nykyiselle Niikkosentielle. Hirret ja muu puutavara ajettiin hevosella talvella järviä pitkin Kärpänkylästa. Autoliikenne oli vähäistä, teitäkään ei aurattu talvella ja kaikki pyrkivät saamaan oman kodin asumiskelpoiseksi.
Sota oli vähentänyt hevoskantaa. Kuusamossa ei ollut paljon hevoskasvatusta. Antti ryhtyi hommaamaan työhevosia oululaiselta hevosvälittäjä Kontiolta aluksi kokeilumielessä. Kontio osti Pojanmaalta hevosia hevostiloilta. Samanaikaisesti ilmeni sivukyliltä keskustaan matkustaville yösijan tarve, sillä eihän syrjäkylille ollut minkäänlaista julkista liikennöintiä.
Kun Niikkosentien talo oli sen verran valmis, että pirtinlattia kerittiin maalata tuli jo pirttiin kolmisenkymmentä yöpyjää lattialle. Oljet laitettiin alusiksi. Matkustajien palvelemisesta tuli elinkeino.
Hevosten kysyntä oli kova, kerrankin ostaja halusi hevosen aisoista karhin edestä heti. Oma työ jäi hiukan kesken kun ei ollut toista hevosta tilalle. Antin liiketoimet ryhtyivät vaurastumaan. Hän osti Raistakan tilan Vanttajantieltä. Raistakan tilalle rakennettiin vuonna 1950 talo ja piharakennus/talli. Pirtin lattialle mahtui nukkumaan noin 30 nukkujaa patjoille, mällinpurijoille laitettiin sylkykupit viereen. Keittiöstä pirttiin oli elämänluukku, josta pystyi aamuviideltä ostamaan aamukahvit. Kun pirtti oli täynnä nukkujia, havaittiin jo siihen aikaan sisäilmaongelmaa. Pihanperällä oli käymälä.
Kun Kuusamolaiset ryhtyivät kulkemaan talvisin Lapin savotoissa hevosilla tukinajossa, Antilla hevoskauppa paisui parhaina syksyinä jopa 50 hevoseen. Lapista tuli sitten vaihtohevosina pilalle ajettuja ja rääkättyjä hevosia niin sanottuja tenikkoja. Tenikkohevonen ei ruvennut raskaita kuormia vetämään. Tenikko oli sopiva pieniin tarpeisiin rauhalliselle isännälle, talvella vain sontaa tekemään.
Kirkonkylän koulun montun pohjalta Kalevi ajoi hevosella jätemaata kirkon taakse penkkaan. Montun syvetessä löytyi ihmisten luita, joita koirat kantelivat pitkin kylän raittia. Lopussa luut pantiin puulaatikkoon. Kalevillekin sattui maan ajoon tenikko. Se ei lähtenyt kärryä vetämään kuorman kanssa, kun monttu syveni. Kuorma piti kipata montun pohjalle ja hevonen kotiin ja toinen hevonen tilalle.
Alkuaikoina hevosia tuotiin Kuusamoon ajamalla mutta myöhemmin kuorma-autoilla. Kerran Antti lähti kuorma-auton matkaan Ouluun vei käteistä rahaa maksuna. Käteinen raha oli maksuväline, hevoset autonlavalle ja Antti myös lavalle hevosia rauhoittelemaan. Korvensuora oli kiusallinen paikka, taas oli pikku poikajoukkio ohikulkijoita lumipallottamassa. Anttia sattui silmään, se tuliainen huomattiin Kuusamossakin.
Keskustan taloissa keväällä pakkasi kaivoissa vesi loppumaan. Kun ei ollut vesijohtoa, niin esimerkiksi Ange Koivunen Ali Pesonen ajoivat Kuusamojärvestä vettä hevosella taloihin navetoihin ja saunoihin. Reessä oli kaksi tynnyriä. Sahalta ajoivat hevosmiehet pintoja polttopuuksi taloihin. Kauppaliikkeillä oli hevosia ajossa. Monelle isännälle hevonen oli henkisesti tärkeä kumppani. Hevosen pois meno vanhatti joskus vanhan isännän hautaan.
Kuusamosta oli kaksi nuorta miestä lähtenyt talon hevosella Lappiin savottaan, no se varsinainen työ ei rikkautta kartuttanut. Kiinnostus heräsi istahtaa ”ammattimiesten seuraan” korttirinkiin, meni hevonen Kotiin tultiin naapurin isännän reen kannoilla rahattomina. Talon isäntä kun tämän kuuli niin kävi lunastamassa hevosen ja sanoi, että hevosella on koti, retkuja hän ei elätä.
Keskustassa pitivät matkapirttejä Vanttajantiellä molemmat Mikkolat ja Jalmari ja Veikko Mikkola harjoittivat hevoskauppaa. Lopotissa hevos- ja lehmäkauppaa harjoittivat Haaralaiset Ville ja Ali Tuovila. Paikkakunnalla hevoskauppaa pienimuotoisesti harjoittivat romaanit. Lopotissa matkalaisia yöpyi Vellassa. 1950-luvun lopulla maatalouteen ja metsäajoihin yleistyivät traktorit. Hevoskauppa hiipui, traktori oli tunnoton rauta, se ei tarvinnut sääliä. Sivukylille oli saatu säännöllinen postiautoliikenne, oli mahdollisuus käydä kirkolla päiväseltään. Yöpyjien määrät vähenivät. Tilalle tuli matkustajakoteja esimerkiksi Hartikaisen matkustajakoti vastapäätä Kirkkokedon koulua.
Tildan kuoleman jälkeen Antti avoitui Maijan kanssa. Heille syntyi kaksi lasta. Antin liiketoiminnalla oli tarve sen ajanjakson markkinarakoon. Hevoskauppias Antti Niikkonen kuoli 1966. Metsä siellä Ahovaarassakin vain humisee!