Oma arvioni Kuusamon kirkonkirjoista on, että Greta Kaisa ei ole Antti Enojärven äiti, ja että saman miehen vaimo on Anna Brita Törmänen. Se mikä Kuusamon kirkonkirjoihin on huolimattomasti merkitty, on vaimon sukunimi. Oletettavasti Anna Brita ei ollut omaa sukuansa Karjalainen, vaan ainoastaan poikansa (Johan Adolf Karjalainen) isän leski, entisessä aviossa, Anna Brita Karjalainen.
Annan oma poika, Johan Adolf Karjalainen, oli syntynyt heinäkuussa 1882, ja sukukirjan perusteella kahdeksasta yhteisestä lapsesta vanhin olisi ollut Teodor (Riekki) Enojärvi.
Kaiken kaikkiaan Kuusamon kirkonkirjoista ei voida päätellä kovinkaan paljon Ryssänrannalle muuttaneista Enojärvistä, sillä tiedot ovat puutteellisia ja osittain ristiriitaisia - vaativat siis syvempää tutkimista, joista yksi mahdollisuus on dna.
Karl Arvid (Riekki) Enojärvi, Teodorin Kalle-veli, oli Petsamon Pummangissa vuonna 1887 syntynyt kalastaja. Ellis Island -maahantulotietojen mukaan hän saapui New Yorkiin 16.11.1911. Antamiensa tulotietojen perusteella hän olisi lähtenyt Norjasta, Finnmarkin Vardöstä (Vuoreija). Lähtösatama oli ollut Norjan Christiania eli nykyinen Oslo. 24-vuotias siirtolaismies ilmoitti olevansa matkalla Josefine-siskonsa tykö Minneapolikseen. Kalle oli poikamies, hänen isänsä oli kuollut 1907, ja äidikseen hän oli nimennyt Anna Enojärven.
”Karlin tapauksen tekee vielä monimutkaisemmaksi se, että Neuvostoliitossa tuomittiin vuonna 1933 Stalinin vainoissa samanniminen henkilö.” (Ote. Jorma Kananen, 2011.)
Oma näkemykseni on, että Kalle lähti paremman elämän toivossa Amerikkaan, mutta palasi takaisin. Hän ei palannut Finnmarkiin, vaan synnyinseudulle Petsamoon, koska Amerikka ei ollut vastannut odotuksiin. Voi olla, että hän ehti (vajaan kahdeksan vuoden aikana) Amerikassa tutustua amerikansuomalaisten ”sosialistien” yllytyksiin tulevasta ja paremmasta ihanneyhteiskunnasta Venäjällä. Historia tietää, että tuhannet ja tuhannet siirtolaiset seilasivat 1920-luvulta alkaen edestakaisin Amerikan ja Neuvostoliiton (Karjalan tasavallan) väliä, kunnes lopulta päättivät ”Karjala-kuumeen” valtaamina asettua rakentamaan uutta Karjalaa.
Uskonkin Kallen perustaneen perheen vuoden 1919 tienoilla ja ottaneen vaimokseen Tauriaisen tytön, joka heti aluksi (1919) lahjoitti perheelle potran Reino-pojan. Tämä ilmeisesti tapahtui Tauriaisen seudulla, Petsamon Muotkassa. Heti vuonna 1920 Petsamo siirtyi Suomen haltuun ja Kalastajasaarento meni kahtia; arvelen ainakin Kallen päätyneen Venäjän puolelle, sillä seuraavat merkinnät paljastavat Kallen joutuneen jo 1933 leimatuksi Stalinin ”kansanviholliseksi”.
Stalinin puhdistustietojen mukaan Kalle asui kalastajana Muurmannin alueella Oserkon rajakalastajakolhoosissa. Hänet vangittiin päivää aikaisemmin kuin Herman-veljensä, 19.3.1933. Hänet vangittiin, ja hän sai (Lahti-Argutinan mukaan) vankileirituomion, eli karkotettiin viideksi vuodeksi. Karl kuoli (ilmeisesti) Omskin työleirillä. Hänet on rehabilisoitu 18.5.1989 Murmanskissa, eli maine on palautettu syyttömänä tuomitulle Karl Enojärvelle.
Perheellisen Kallen lapset ”säästyivät” ja jäivät karkotettuina Venäjän Karjalaan, lastenlapsia asuu nykyään jo kauempana Venäjää, Moskovassa, Vologdan läänissä mutta myös Suomessa.
Herman Antinpoika Enojärvi, Teodorin veli, puolestaan oli syntynyt 1889 Suomen Petsamossa (mielenkiintoinen ilmaus venäjänsuomalaiselta, tutkija Eila Lahti-Argutinalta).
Myös Herman toimi Muurmannin alueen Oserkon rajakalastajakolhoosin kalastajana. Hänet vangittiin veljensä tavoin varhaisessa vaiheessa, eli 20.3.1933, ja tuomittiin 6.5.1933 viideksi vuodeksi karkotettavaksi. Myöhemmin hän asui Romskin alueella. Herman oli Kolashevon metsätyöläinen, joka vangittiin uudestaan 16.6.1938 ja tuomittiin.
Ennen Stalinin puhdistuksia myös Herman Enojärven on täytynyt käydä Amerikassa. Murmanskin rekisterien mukaan Herman oli ”muuttanut Amerikkaan” muutamaa kuukautta veljeänsä aikaisemmin, eli huhtikussa 1911. Epäilemättä veljekset liikkuivat yhdessä - ja takaisinkin taisivat tulla yhdessä. Molemmista tuli Stalinin vainojen uhri.
”Perhe joutui sodassa vangiksi, ja vietiin Murmanskin alueelle, josta vapautui myöhemmin.” (Jorma Kananen, 2011.)
Kalastajasaarennon Pummangin kylässä oli 1900-luvun alkupuolella kaksi taloa, joissa asui Enojärviä. Talot sijaitsivat Pikkutunturin eteläpuolella, ja naapureina asuivat Simonen, Karjalainen, Heikkinen, Granroth ja Pesonen. Vieressä oli Osuuskauppa.
Enojärven veljeksistä Teodor ja Viljam perheineen asuttivat talojaan. Molemmat ansaitsivat elantonsa kalastamalla. Kerrotaan, että Viljami Enojärven ja naapurikalastaja Herman Pesosen yhdessä omistama kalastusalus upposi venäläisten hyökättyä Suomen alueelle (Petsamoon) päivänä, jolloin Talvisota alkoi, 30. marraskuuta 1939.
Tulevaisuuden pilvilinnat romuttuivat dramaattisesti. Neuvostosotilaat kaappasivat 28.11.1939 kolme suomalaista rajavartijaa Pummangin läheltä ns. ”Kalastajasaarennon rajaloukkauksessa”. Heti varsinaisten sotatoimien alettua venäläiset suuntasivat voimakkaan hyökkäyksen Petsamoon.
Vain osa Pummangin asukkaista ehti paeta, loput joutuivat viettämään talvisodan vankeudessa Kuolan erämaassa. Vuoden 1940 rauhanehtojen mukaan Suomi joutui luovuttamaan Kalastajasaarennon, eikä pummankilaisilla enää ollut paluuta kotiseudulleen. Jatkosodan jälkeen koko Petsamo jäi Neuvostoliiton haltuun. (Ote. Salkio,Veikko, 2003. Pummanki. Jäämeren suomalaiskylä ja sen tuho.)
Sodan syttyessä (1939) kaikki pummangilaiset eivät ehtineet evakkoon, osa jäi venäläisten vangiksi. Näiden joukossa olivat myös Enojärven veljekset. Vangit vietiin Murmanskin takametsiin Pullojärvelle, josta he sitten vapautuivat 105 päivää kestäneen sodan loputtua,13.3.1940. Venäläiset tarjosivat vangeille hyvän muonituksen ja ehdottivat siirtymistä Äiti-Venäjän huomaan, mutta tarjous jäi tarjoukseksi.
Pummanki Aarne Enojärven silmin. Teodorin poika (s. 1924) muistelee.
Kuusamolaisia muutti 1860-luvun nälkävuosien seurauksena Jäämeren rannalle mm. Pummankiin ja Uuraan. Ruoka saatiin merestä ja elinkeinona oli kalastus. Kesällä yöttömän yön aikaan kalastusta voitiin harjoittaa myös yöllä. Kalastusveneet olivat alkuaikoina pieniä, paaskiksi sanottiin, juksalla pyydettiin turskaa. Petsamon vuonoon silli tuli aina kymmenen vuoden päästä. Siirtolaiset söivät kuivaa turskaa.
Kulkupeleinä oli porojen lisäksi hevosia. Kesäisin hevoset olivat rehevillä laitumilla ja talvella hevosilla ajettiin heinää ja turvetta. Hevoset olivat usein yhteisomistuksessa, jolloin hevonen oli aina viikon talossaan. Turvetta kerättiin lämmitykseen. Risuja käytettiin myös polttoaineena. Risuilla lämmitettiin sauna, kivet kuumennettiin ja niillä lämmitettiin kylpyvesi. Lehmiä ja lampaita oli myös.
Kalastajasaarento ja sen pienet saaret tuottivat joka syksy marjoja: puolukoita, mustikoita ja hilloja. Lämmin meri-ilmasto oli otollinen marjasadoille, joita poimittiin myös myyntiin. Kalastajasaarennon suuret hillat olivat tunnettuja Pietaria myöten. Niemi oli heinän kasvultaan rehevää, lisäksi olivat kuuluisat Heinäsaaret, joten heinää riitti myyntiin norjalaisille asti. Juomavesi saatiin Pummangissa joesta ja lähteestä.
Pummanki oli myös matkailukohde. Sanottiinhan Pummangia ”Pohjolan Pariisiksi”. Kesäaikaan Pummangin seutua koristivat kauniit luonnon kukkaniityt. Turistit tulivat kesäaikaan laivalla, heille myytiin raakkuja ja meritähtiä, joista saatiin vähän rahaa. Pääasiallinen rahan lähde oli kalastus.
Saaret olivat kuuluisia linnuistaan, esimerkiksi lunneista. Pummangia vartioivat Hamina- ja Eemeli-tunturit. Merivesi ei jäätynyt koskaan. Talvella pyydettiin riekkoja ja jäniksiä, joita myytiin Norjaan. Pyydystipä joku kettujakin nahan vuoksi.
Alussa asuttiin turvekömmänöissä, mutta myöhemmin asukkaiden vaurastuttua rakennettiin puutalot. Navetta ja talo olivat usein saman katon alla, välissä oli porstua. Postilaiva toi postin viikottain. Niemellä annettiin myös kansakouluopetusta. Pyykit pestiin tuohon aikaan käsin. Nousuvesi oli ulli ja laskuvesi hierua.
1920-luvulla Kalastajasaarento jaettiin Suomen ja Neuvostoliiton kesken niin, että saaren itäosat tulivat Venäjälle. Toisen maailmansodan jälkeen koko Kalastajasaarento luovutettiin rauhansopimuksen ehtojen mukaan Stalinille.