Baabelin mäen ajatushautomon vuosi meni tavanomaisissa merkeissä. Poikkeuksen teki Suomen 100-vuotisjuhla, jota vietettiin arvokkaassa seurassa loppukesästä ilman paikallispoliittisia intrigejä.
Vuoden aikana hautomolla on kiinnitetty huomiota erinäisiin seikkoihin, jotka tuotakoon tässä julki myös tykkääjille ja ei-tykkääjille. Tosin yhteisö ei ole vielä avannut julkisiksi sosiaalisen median kanavia, mutta harkinnassa ratkaisut kuitenkin ovat. Vanha siipi vastustaa kaikenlaista digitalisaatiota. Siinä vaiheessa, kun lehden sivuilla ajatushautomon toimijat leimattiin rasisteiksi ja natseiksi, nousivat toimihenkilöiden kulmakarvat ylös.
Baabelin mäen toimintapolitiikkaan kuuluu ehdottomasti se, ettemme ota kantaa muiden reposteluihin, joiden tarkoituksena on usein provosointi. Tällä emme tarkoita ko. henkilöä, joka pysyy aina faktantarkasti omalla asialinjallaan. Baabelin mäen ajatushautomalla on sisältöviestinnässä selvät tavoitteet, joiden mukaan toimitaan. Kirjoittelulla on aina pitkän tähtäimen tavoitteet, joita lukijat voivat vain arvailla.
Toinen oleellinen toimintaperiaate sisällöntuotannossa on faktoissa pysyminen ja laadun valvonta. Pääsääntöisesti Baabelin mäen ajatushautomon tekstisisällöt käyvät läpi kolminkertaisen laadunvalvonnan, jolla taataan sisällöllinen ja kielellinen asianmukaisuus. Yleisellä tasolla jokaisen kirjoittajan ongelmana on aina se, ettei hän näe metsää puilta eli elää liikaa omassa kontekstissaan, jolloin tarvitaan aina ulkopuolista arviointia sisällön osalta. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on toimintaperiaatteiden vastaista, ja sitä vältetään viimeiseen saakka.
Tämä kannattaisi muistaa myös ko. lehdessä varsinkin ”Meille soitettiin” -osaston osalta. Ei liene paljon vaadittu, jos kirjoitellaan jonninjoutavia toisesta ihmisestä, että kirjoittaja laittaa oman nimensä kirjoituksensa alle. Baabelin mäen satraappi on joutunut puuttumaan tähänkin laatupoikkeamaan useita kertoja paikallislehden osalta. Jotenkin toimittajakunnan oppimiskyky vaikuttaa olevan kiertokoulun oppimistasoa heikompaa.
Laatupoikkeamia tulee, mutta jatkuvia laatuvirheitä ei voida hyväksyä, vaikka kyseessä onkin itsevalvonta.
Kaikkea ei lehdenkään pidä julkaista uutiskiimassaan. Lööppisanomat, kuten Iltalehti ja Iltasanomat, ovat oman toimintapolitiikkansa valinneet, johon normaalien päivälehtien ei pidä ryhtyä. Näiden lehtien verkkojulkaisujen lööppien lukeminen antaa valtakunnasta hyvin erikoisen kuvan ja vääristää ihmisten ajatusmaailmaa.
Esimerkiksi Helsingin Sanomat on ottanut roolikseen toimia valtakunnan ylimpänä asioiden ja asiattomuuksien levittäjänä. Lehdellä on oma roolinsa, jonka takana on usein piiloagenda, joka voi olla poliittinen tai muista intresseistä lähtevä. Se, että lehti pilaa ihmisten, yritysten ja poliitikkojen elämän uutisvimmassaan, ei kuulu hyvään journalistiikkaan. Jostakin syystä keskustapuolueen kansanedustajat, ministerit ja päämisterit ovat olleet tulilinjalla.
Tiedotusvälineillä on valtaa, jota ne käyttävät, minkä myös vallanpitäjät ovat sisäistäneet. Esimerkkinä mainittakoon Venäjä ja Turkki. Kuka pilasikaan Vanhasen poliittisen uran paneelilaudoilla? Taisivat olla Yle:n toimittajat. Jostakin lautakasasta pitää alkaa vääntää korruptiota tai lahjontaa. Tosin poliitikon pitää olla tarkka toiminnassaan, olipa sitten kyse veronkierrosta, porsaanreikien hyödyntämisestä kansanedustajan eläkeasioissa tai ylinopeuksista. Vai onko niin, että jarrataan: ”Toimikaa niin, kuin politikoin, mutta ei niin kuin itse toimin.” Politiikka on osaltaan huippuviihdettä, kunhan osaa vain nähdä darran sisään.
Viimeisin uutisoinnin floppi oli Suomen puolustusvoimien salaisten tietojen julkaiseminen. Nyt on ilmeisesti menty sen rajan yli, ettei sanktioilta vältytä. Tuskinpa tiedot romuttavat Suomen puolustusvalmiutta, mutta ne kertovat kuitenkin sen, että ”myyriä” toimii edelleen puolustusvoimissa huolimatta hyvinkin tarkoista luotettavuusluokituksista.
Baabelin mäellä joulukuussa 2017 jouluttaen faneja, tykkääjiä, jakajia ja seuraajia.