Kuningas Olavi V:lle omistetun aukion ympäristö kuhisi juhlapukuista väkeä, monet heistä Norjan eri alueiden paikallisiin asuihin pukeutuneina.
Kadun varsille asettuneet poliisit kielsivät jalkakäytäville asettunutta yleisöä astumasta muovinauhojen yli kadun puolelle. Aina he eivät kuitenkaan raskineet kieltää eri syistä kadulle saapuvia kokeilijoita. Niinpä muuan kymmenen kieppeillä oleva pikkupoika asettui isänsä kuvattavaksi kadulle ja sai seurakseen leveästi hymyilevän poliisisedän.
Muisto perustuslaista Kellon lähestyessä yhtätoista jännitys tiivistyi. Kappaleen matkaa aukiolta pohjoiseen kuului jyhkeitä kanuunanlaukauksia. Laskin niitä kaikkiaan 21 kappaletta. Ilmeisesti lähtölaukauksia suurelle kansalaiskulkueelle, päättelin. Sen oli määrä suorittaa ohimarssi aukiolla ja jatkaa siitä eteenpäin halki koko juhlivan Bergenin kaupunkikeskustan.
Bergeniläiset perheet olivat lähteneet ulos kaduille viettämään ”Toukokuun seitsemättätoista”, kuten norjalaisilla on tapana nimittää tätä suurinta kansallista juhlaansa. Se ajoittuu sille päivälle, jolloin vuonna 1817 kokoontuneet Eidsvoldin valtiopäivät säätivät Norjalle aikakautensa edistyksellisimpänä pidetyn perustuslain.
Bergen oli näihin aikoihin asukasluvultaan Norjan suurin kaupunki. Uusi perustuslaki sekä yritystoimintaa kannustava ilmapiiri tarjosivat varsinkin bergeniläisille kauppiaille ja laivanvarustajille oivallisia mahdollisuuksia taloudelliseen menestymiseen.
Menestyksen hedelmistä pääsivät nauttimaan myös monet taiteilijat, joiden saavutukset nostettiin koko kansakunnan menestyksen symboleiksi. Yksi ensimmäisistä kansalliseen kuuluisuuteen nousseista bergeniläisistä taiteilijoista oli Olav Bull (1810-80), säveltäjä ja viulisti, jolle omistetun kadun risteykseen olin asettunut odottamaan suurta juhlakulkuetta.
Kansallispuvut Samoilla töin oli viereeni asettunut komea pariskunta, molemmat pukeutuneina näyttäviin Bergenin seudun kansallispukuihin, joita he itse kutsuivat ”paikallispuvuiksi”. Marianne Schöyeniksi esittäytynyt viehättävä nuori nainen kertoi Vestfoldin pukunsa olevan oman äidin ompelema. Äiti oli valmistanut puvun kokonaan käsityönä, molemmille tyttärilleen omansa. Kaikkiaan hän on ommellut pukuja viisi kappaletta. Sukukalleutena vallimaansa pukua Marianne kantoi nyt ilmeisen ylpeänä ja tietoisena sen erityisestä arvosta.
Komea oli myös Mariannen kumppanin Vegard Wisthin punamusta Fanan puku, sekin oman äidin ompelema. Sellaisena se on minulle paljon arvokkaampi kuin vaatetusliikkeissä kaupan olevat Fanan puvut, joita saa ostaa 55.000 kruunulla, Vegard arvioi. - Näitä paikallispukuja käytetään arvokkaimmissa juhlissa ja niitä on Norjassa kaikkiaan noin 400 erilaista, kullakin alueella omansa, hän kertoi.
Kansa marssilla Suuri kulkue saapui Kuningas Olavi V:n aukiolle kärjessään poliisien soittokunta. Sitä seurasivat kaupungin prominentit edustajat paikallispuvuissaan tai muissa näyttävissä juhla-asuissaan.
Ohimarssi kesti lähes kaksi tuntia. Siihen osallistui etupäässä erilaisia järjestöjä, oppilaita ja opettajia kaupungin eri kouluista, urheiluseuroja, palokuntia, veteraanijärjestöjä puolustusvoimista ja rauhanturvajoukoista, musiikkiyhdistyksiä, kupari- ja peltiseppiä, säkkipillejään soittava skottiyhdistys, polkupyörillään ja mopoillaan kadulla keulivia pyöräilyseuroja …
Banderollien tekstit kertoivat useimpien yhdistyksien ja järjestöjen erityisistä päämääristä, kuten erään eläkeläisyhdistyksen ulkoilmaelämän terveellisyyttä korostava iskulause: ”Vind och sol på kroppen, det är toppen.”
Rentoa menoa Ryhdyin mielessäni laskeskelemaan näkemässäni kulkueessa marssivien bergeniläisten lukumäärää päätyen karkeassa arviossani kymmeniin tuhansiin. Eikä tämä kulkue ollut suinkaan ainoa Bergenissä, vaan muilla reiteillä marssi toisia juhlijoita. Kadunvarsilla yleisöä oli arvatenkin vielä enemmän kuin marssilla. Ei liene liioiteltua sanoa, että yli puolet Bergenin noin 275.000 asukkaasta oli saapunut kadulle juhlimaan. Järjestyshäiriöitä tai näkyvästi humaltuneita juhlijoita en havainnut, kaikkialla vallitsi rento ja välitön meininki.
Juhlaruokia Bergenin keskustan ravintolat olivat nekin tupaten täynnä tarjoten näyttäviä menyitä asiakkailleen tuhannen kruunun kieppeillä olevilla hinnoilla. Shamppanjalasit kohosivat yleisten riemuhuutojen säestäminä tämän tästä Olav Bullin nimeä käyttävän ravintolan ulkoilmaterassilta.
Useimmat toukokuun seitsemännentoista päivän juhlijat näyttivät kuitenkin tyytyvän yksinkertaisempiin eväisiin, kioskien hot dogeihin ja jäätelöön. Jäätelöannoksiaan varsinaisina juhlaperinteen ylläpitäjinä kilvan ylistivät kadulla tapaamani paikallispukuiset neitoset Ruby ja Camilla. Ne kuuluvat ehdottomasti tähän päivään, he julistivat.
Palatessani iltapäivällä kaupungin keskustasta muutaman kilometrin päässä Ulriksdalenissa sijaitsevaan majapaikkaani havaitsin, että virta veti keskustasta pois muutakin väkeä. Sain kuulla, että monet olivat menossa jatkamaan juhlintaa koulujen, urheiluseurojen tai muiden oman asuinpaikkansa järjestöjen tiloihin.
