Vuoden 2018 lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä luotaava, valtakunnallinen Liitu-tutkimus kertoo, että vain kolmasosa lapsista ja nuorista liikkuu suositusten mukaan, eli vähintään tunnin reippaasti tai rasittavasti jokaisena päivänä. Liikkuminen vähenee selvästi iän myötä. Ykkösluokkalaisista liikemittareilla mitattuna seitsemän kymmenestä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, mutta ysiluokkalaisista enää vain yksi kymmenestä! Vähiten liikkuvista nuorista 39 prosenttia arvioi kuntonsa huonoksi tai kohtalaiseksi, eniten liikkuvista seitsemän prosenttia. Nuoriso jakaantuu yhä selkeämmin vähän liikkuviin ja paljon liikkuviin.
Huolestuttava tulos on myös se, että liikunnan vetovoima oli vähentynyt lasten ja nuorten keskuudessa. Esimerkiksi virkistymistä ja rentoutumista liikunnan avulla arvostettiin selkeästi vähemmän kuin aiemmin. Perheen vaikutus lasten liikunnan sytyttäjänä on todettu useissa tutkimuksissa. Visioidaanpa tätä näkökulmaa. Miten käy, kun nykyiset, vähäisen liikkumisen elämäntyylin omaksuneet nuoret perustavat aikoinaan perheen? Millaisen lähtökohdan, mallin ja kannustuksen liikkumiseen he antavat lapsilleen?
Yksi nuorten vähäiseen liikkumiseen vahvasti vaikuttava tekijä on populaarikulttuuri. Se rajoittaa nuorten liikkumiseen jäävää aikaa, lisää nuorten fyysistä passiivisuutta ja aiheuttaa monelle liikunnan lopettamisen. ”Lapsena aina tuli harrastettua kaikenlaista naapurin poikien kanssa. Jossain vaiheessa kuitenkin tietokoneet ja muut konsolipelit alkoivat viedä voiton, eikä kukaan enää liikkunut ulkona. Lopulta pelit veivät voiton minullakin ja viimeiset 10 vuotta ovatkin kuluneet enemmän tai vähemmän pelien parissa.” Nuorten elämäntyylissä nettipelaaminen, tietokoneiden ja älypuhelimien parissa vietetty aika on lisääntynyt voimakkaasti. Liitu-tutkimuksessa 2018 havaittiin, että vain viisi prosenttia 9–15-vuotiaista lapsista ja nuorista viettää aikaa television, tietokoneen tai älypuhelimen ruudun äänessä suositusten mukaisesti alle kaksi tuntia päivässä.
Pelaaminen koukuttaa, kertoo tutkimusaineistoni nuori: ”Liikuntaa ei tule harrastettua, kun aika menee pelaamiseen kavereiden kanssa. Katson paljon elokuvia ja iltaisin olen tietokoneella netissä. Jos menen kavereille viikonloppuna, niin yleensä pelaamme playstationilla tai tietokoneella.” Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan digitaalisten pelien pelaaminen on nelinkertaistunut 25 vuodessa ja 10–14-vuotiaat pojat ovat yhä aktiivisimmat pelaajat.
Nuorten elämään on juurtumassa fyysinen passiivisuus ja istuminen. Se muodostaa myös huomattavan terveysriskin. Nuorille eivät riitä liikkumisen motiiviksi liikunnan terveyttä edistävä vaikutus tai vähäisen liikunnan terveyttä heikentävä vaikutus, koska he eivät juuri tarkastele valintojaan terveyden viitekehyksessä. Liikunta on monille nuorille vain yksi elämäntyylin valinta. Vähän liikuntaa sisältävä elämäntyyli koostuu erityisesti koulun oppitunneilla istumisesta, välitunneilla koulun käytävillä istuskelusta, vapaa-aikana älypuhelinten, tietokoneiden ja – pelien, videoiden ja tv:n parissa olemisesta.
On tapahtunut digitaalinen vallankumous. Sähköiset verkot ja palvelut ovat luoneet nuorille maailman, jossa he ovat läsnä reaaliaikaisesti. Internetistä on muodostunut todellisuus, jota nuoret elävät, jossa he kommunikoivat, luovat, pelaavat ja vaikuttavat, sosiaalisen median eri yhteisöissä. Internet voidaan nähdä myös nuorten aktiivisen osallistumisen areenana. Jokainen nuori voi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, tuottaa sisältöä esimerkiksi muokkaamalla pelihahmoja ja muodostamalla ryhmiä. Nuoret voivat pelaamalla kehittää esimerkiksi ongelmanratkaisutaitojaan, englanninkieltä ja keskittymiskykyä sekä ylläpitää sosiaalisia suhteitaan. Nuorten näkökulmasta pelaamisessa ovat ennen kaikkea hauskanpito, elämykset ja viihde tärkeintä.
Liikuntateknologiakin tarjoaa mahdollisuuksia nuorten liikkumiseen. Tietokonepohjaiset, simuloidut, virtuaaliset liikuntapelit, joihin kytkeytyy niitä pelatessa fyysistä aktiivisuutta, esimerkiksi geokätköily, mobiilisuunnistus, Pokemon-peli ja muut mobiilisovellukset ovat lisänneet suosiota nuorison keskuudessa. Myös aktiivisuusrannekkeet, askel- ja sykemittarit, joilla voi seurata omaa fyysistä aktiivisuutta, voivat sytyttää nuorten kiinnostusta liikkumiseen. Yksi näkökulma lopuksi. Liikunnan vetovoimaa voisi lisätä nuorten keskuudessa kuulemalla aidosti nuorten näkemyksiä liikkumisesta ja ottaa heitä mukaan ideoimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan heitä koskevaa liikuntaa.
