Joku ”älykkö” haukkui Sipilän Kokoomuksen rengiksi ja vaati enneaikaisia vaaleja. Se olisi kuulemma ”rehellinen ratkaisu”. Ratkaisu mihin? Meillehän on tulossa tässä vaaleja kasapäin muutoinkin. Uudet vaalit voivat pikemminkin tuoda uusia ongelmia kuin ratkaista entisiä. Kun useita vaaleja tulee peräkkäin, seuraa herkästi vaaliväsymys, jolloin vaalien tulos saattaa olla kaikkea muuta kuin ”rehellinen”. Jos vaaliuurnille vaivautuvat ainoastaan uskollisimmat äänestäjät, niin luultavimmin sinne vaivautuisimme vain me vanhemmat ihmiset. Silloin nimenomaan nuorten ääni jäisi kuulumatta.
Vaalien tuloksesta ei voisi sanoa muuta kuin sen, että perussuomalaiset ja siniset eivät olisi seuraavassa hallituksessa. Ensiksi mainittujen kanssa ei kukaan hallitukseen lähtisi ja viimeksi mainittu olisi sellaisen pieni ”takiaispuolue”, ettei siitä olisi mitään apua. Kolme suurinta olisivat edelleen Kokoomus, SDP ja Keskusta. Seuraavista sijoista kamppailisivat Vihreät ja Vasemmisto. Siis vanha tuttu viisikko olisi hallitusta väsäämässä. Mikäli Kokoomus olisi keulilla ja pääministeripuolueena, hallituksen muodostaminen oli aika takkuista, sillä SDP:n ja Vasemmiston halut mennä kokoomusjohtoiseen hallitukseen tuskin olisi järin suuri. Silloin pohjaksi tarjoutuisi Kokoomus, Keskusta, vihreät ja ruotsalaiset. Toisin sanoen vanha oikeistolainen komento jatkuisi.
”Kusitolppa” eli pääministeri vaihtuisi. Nykyisinhän Suomen tasavallan pääministerin paikka on mahdottomin tehtävä, minkä kukaan voi saada. Ainoa varma asian on se, että siinä joutuu parjauksen ja haukkumisen kohteeksi. Aivan sama, mistä puolueesta pääministeri tulisi, hänestä tulisi kaikkien tasavallan rakkikoirien yhteinen ”kusitolppa”. Yksikään mies sen enempää kuin nainenkaan siinä ei ole onnistunut.
Kun K. A. Fagerholm aikanaan menetti pääministerin paikkansa ja häneltä kysyttiin, miltä tuntuu. Kalle Aukusti tuumi, että aivan ihanalta, kun ei enää tarvitse olla tasavallan sylkykuppina. Kun Jyrki Katainen siirtyi pääministerin paikalta Brysseliin, häneltä kysyttiin, että kaipasiko hän pääministerin tehtäviä. Katainen vastasi: ”En koskaan, on suorastaan autuaallista olla tehtävässä, jossa ei aina haukuta. Joka aamu, kun pääministerinä avasin aamun lehdet, sain huomata epäonnistuneeni surkeasti, vaikka olin parhaani yrittänyt.” Johannes Virolainenkin kuvasi aikanaan pääministerin postia tasavallan mahdottomimmaksi tehtäväksi.
Kun Sipilä tasavallan johtoon aikanaan valittiin, hänen poliittista ”ryvettömyyttään” ja menestyneen yritysjohtajan taustaansa pidettiin erikoisena ansiona. Hänellä olisi erikoisosaamista nimenomaan elinkeinoelämän alueelta, niin kuin on muutoin ollutkin. Nyt kaikki tämä on laitettu hänen lastikseen. Poliittinen kokemattomuus paistaa kuulemma sieltä täältä. Toisaalta kukaan ei huomaa, että sitähän koko ajan kertyy lisää ja lujaa, kun saa olla ihmisten haukuttavana. Hänen yritysjohtajan kokemuksensakin on muutamien kirjoittajien mielestä luettu hänelle dismeriitiksi.
Kaikkein kamalinta on kuulemma se, että hänellä on ahkeria ja yrittäviä sukulaisia. Olisivat edes selviä juoppoja ja sohvaperunoita, mutta kun onnettomat ovat ahkeria ja vielä uskovat Jumalaan. Onhan se kamala yhdistelmä. Eihän pääministeri voi sellaisia olla suosimatta.
Millä tavalla Sipilästä on tullut ”Kokoomuksen renki”, jää minulle arvoitukseksi. Pelkästäänkö sen vuoksi, että on pystynyt Kokoomuksen kanssa yhteistyöhön? Miksei Kokoomuksesta ole yhtä hyvin tullut Sipilän renki? Sipilänhän tuossa talossa isäntä pitäisi olla, ja varmaan onkin. Tasavaltaa on hallittava yhteistyöllä ja sovulla, riidellen asiat menevät solmuun. Sipilän hallituksen täysin riidaton saavutus on, että se nosti tasavallan lamasta uuteen nousuun. Se näyttää vain useita korpeavan.