Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Ennen väki vaihtoi mat­ka­vaat­teen­sa kirk­ko­asuun Kelan ran­nas­sa - Lämpöä antoi saunan suoja ja läm­mi­ket­tä pap­pi­lan piian vii­na­ryyp­py

Kirkkosaaressa oli viime sunnuntaina 25.8. viehättävä kirkkohetki oheistapahtumineen. Näihin viimeksi mainittuihin kuului Kuusamon matkaoppaiden selostukset Kirkkosaaresta ja sen nimeen alkuperästä. Heidän selostuksensa mukaan saaren nimi olisi saanut alkunsa siitä, että kesällä, siis lähinnä juhannuksena, kenties myös heinämaariana ja kekrinä, matkavaatteet olisi saaressa vaihdettu kirkkovaatteisiin.

Nyt minun on pakko kysyä, mihin tämä tieto perustuu? Jos siitä on selvää dokumentoitua tietoa, niin asia on selvä, minä sen uskon. Jos taasen se on perimätietoa, minun on pakko kysyä, kuka on kertonut, milloin on kertonut ja kenelle? Mikäli tästä ei ole tietoa, koko selostus on tyhjän päällä, hyllyvällä suolla, ja uskoakseni täyttä sepitettä.

Minulla on nimittäin tuosta kirkkovaatteiden vaihtamisesta ihan toisenlaista perimätietoa. Tätini Aili Jyrävä os. Ervasti s. 1900, kertoi, että Kuusamon sivukyliltä kirkolle saapuneet vaihtoivat matkavaatteet kirkkovaatteisiin nimenomaan Kelan rannassa, koska siellä oli kuiva maa ja rantasauna, jonne saattoi vesisateella mennä suojaan ja jättää sinne vaatteensakin. Tieto annettiin v. 1962 vaimolleni ja minulle. Kertoja sanoi itse tämän nähneensä. Tätini oli hyvämuistinen ihminen, joka ei todellakaan ollut mikään runoilijasielu. Eräät kajavalaiset ja Heikkilän kyläläiset, joista mainittakoon Antti Kajava ja Ville Hentilä, tiesivät kertoa, että sieltä päin tulleet ihmiset vaihtoivat vaatteensa pappilan rannassa. Sielläkin oli sauna, joka tarjosi suojaa sekä vaihtajille että vaatteille. Nämä haastateltavat olivat itse olleet vaatteita vaihtamassa.

Lisäksi minulla on selvää dokumentoitua tietoa siitä, että 1700-luvulla talvella porolla kulkevat ihmiset tulivat yleensä ensiksi pappilan pirttiin lämmittelemään ja jättivät matkavaatteensa. Eräs Kärpänkylän isäntä tuli kylmissään pappilan pirttiin, vaihtoi siellä kuivat vaatteet ja sai pappilan piialta tukevan viinaryypyn lämmikkeeksi sillä seurauksella, että hän kirkon penkkiin saapuessa autuaasti nukahti. Kirkon suntio, joka toimi unilukkarina, herätti väsyneen kirkkovieraan, antoi ilmi kirkkoherralle, joka haastoi isäntärukan kirkkoneuvostoon selittämään torkahduksiaan. Isäntä meni ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Silloinen kirkkoneuvosto oli niin humaani, että piti kömmähdystä täysin ymmärrettävänä. Kenelle tahansa kirkkovieraallehan noin saattoi sattua.

Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, että juhannuksen aikaan Kirkkosaari oli kaikkea muuta kuin sopiva vaatteiden vaihtopaikka. Muistan erään ikimuistettavan juhannusyön, jolloin me pojat olimme siellä mukamas retkellä. Meillä oli teltta, jolle emme meinanneet kuivaa paikka löytää. Saaressa, joka on puhdasta vesijättömaata, ei löytynyt muita kuin käkkyräkoivun oksia alustaksi. Sen sijaan sääskiä oli ihan kiitettävästi. Se juhannusyö taatusti valvottiin, ja takamukset märkänä luikittiin vähin äänin aamulla kotiin nukkumaan. Sitä kokemusta emme koskaan enää toistaneet.

Meidän esi-isämme ja äitimme olivat tarkkoja ja käytännöllisiä ihmisiä, jotka eivät missään nimessä menneet vaihtamaan vaateitaan kosteaan ja epämukavaan paikkaan, etenkään, kun kivenheiton päässä oli suojainen, kuiva ranta ja sauna. Minun käsitykseni mukaan tuo ”tieto” Kirkkosaaresta vaatteiden vaihtopaikkana on tyypillinen jälkeen päin sepitetty anekdootti, jolla pyritään selittämään, miksi saari on saanut tuon nimensä. Mutta mikäli oppailla on kertomukselleen selvää dokumentoitua tai uskottavaa muistitietoa, minä mielelläni anna periksi.

Kannattaa mainita, että hyvin monien kuusamolaisten paikannimien yhteyteen on syntynyt tällaista löysää muistitietoa, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä varsinaisen paikan todellisen historian kanssa. Eräänä esimerkkinä sopii mainita Torankijärvi, jonka väitetään saaneen nimensä siitä, että papin ja seurakuntalaisten kesken syntyi kirkon paikasta riita eli tora. Tämä ei ole huono selitys ollenkaan, mutta järven nimi on vain paljon vanhempi kuin tuo kirkkoriita.

Seppo Ervasti