EU on tähän asti ollut globaalin ilmastopolitiikan kirittäjä. EU on varmistanut sen, että maailman on ylipäätänsä saatu aikaiseksi maailmanlaajuisia ilmastosopimuksia. Ilman Euroopan Unionia tilanne olisi todella masentava.
On aivan olennaista, että EU jatkaa tässä roolissa. Jos EU ei jatka, ei siihen ole tarjolla ketään muutakaan. Se edellyttää tietysti myös sitä, että EU:n on itse asetettava riittävän kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet.
Ne tavoitteet sitten ohjaavat lukuisia erilaisia käytännön toimia meillä Suomessakin. Ja ennen kaikkea ne tavoitteet ja toimet kirittävät muitakin toimimaan. Emme me voi vaatia muilta, jos emme itse tee osuuttamme.
Tarvittavat toimet pitää tehdä reilusti. Niin, että harvaan asutut alueetkin pärjäävät. EU on tässä meille syrjäseuduille hyvä. Brysselin päässä kun on oikeasti halua pitää koko unioni asuttuna ja tasata eri alueiden välisiä eroja. Helsingin päässä visio ei aina tunnu olevan samanlainen.
Tavoitteet ja työ ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tuottanut myös tuloksia. EU:n sekä Suomen päästöt ovat vähentyneet 20 % vuoden 1990 tasosta. Samaan aikaan EU-alueen talous on kasvanut lähes 60 %. Eli: me osaamme ja pystymme.
Nyt vain pitää kiristää tahtia edelleen, jotta ilmasto ei lämpene hallitsemattomasti. Jotta meillä on talvi tulevaisuudessakin. Ja jotta meidän lapsillakin on elinkelpoinen maapallo.