Euroopalla menee huonosti ja Euroopan Unioni natisee liitoksissaan. Viimeisin haaste liittyy Katalonian itsenäisyyspyrkimyksiin, joka voi käynnistää Espanjassa ja muissa Euroopan maissa yhdentymisen vastareaktion.
Suomi on valtavien haasteiden edessä ei pelkästään taloudellisessa mielessä vaan myös poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. Tuntuu hieman siltä, että pallo on hukassa kaikilta. Koska kyseessä on yhteinen pallo eli EU, on yksityisen valtion kädet sidottu yhteisöön. Suomi ei ole enää kaikilta osin suvereeni valtio. Ehkä meillä on suvereniteetin suhteen valikoivaisuutta, kun kuunnellaan poliitikkoja.
Suomi ei voi päättää enää omista asioistaan, mistä ei päästä yli eikä ympäri. Kaikesta tästä on omat etunsa ja haittansa kuten kaikessa. Kolikolla on kaksi puolta. Kun lähdet karhua karkuun, susi tulee vastaan.
Suomalaista yhteiskuntaa jäytää tällä hetkellä pakolaispolitiikka ja sen hoitaminen.
Ihmetyttää poliitikkojen ja varsinkin pääministeri Sipilän ripeät toimenpiteet yleisen keskustelun vaimentamiseksi Turun tapahtumien jälkeen. Provosoida ei saa, sillä asiat pitää hoitaa Suomen lakien ja asetusten mukaan. Mikä kumman huoli poliitikoilla on keskustelun vaimentamiseksi? Pitävätkö he kansalaisia vaalikarjana, joka ei kykene ajattelemaan omilla aivoillaan? Pelkäävätkö he Lapuan liikkeen kaltaisten joukkoliikkeiden syntyä vai mikä tässä on takana? Sipilän poliittisilta puolueilta vaatima kirjallinen lupaus hyssyttelystä tuntuu vallan oudolta.
Onko Sipilän ja muiden johtavien poliitikkojen intentiona todella juuri se, mitä he julistavat. Asioilla pyrkii usein olemaan myös piiloagendansa. Onko niin, että hyssyttelyllä estetään kaikenlainen keskustelu siitä, miten ollaan jouduttu Turun kaltaiseen tilanteeseen. Ainakin näin tämä kokonaisuus toimii. Samalla kun estetään aito kansalaiskeskustelu aiheesta, estetään ilmiön objektiivinen tarkastelu. ”Terrorismi on nyt Suomessa” – hokema on absurdi. Miksi terrorismi on Suomessa? Piiloagendaan kuuluu menneen poliittisen päätöksenteon suojelu ja peittely. Samalla kun kielletään ”vihapuheet” yms., suojellaan niitä, jotka ovat olleet syntyneestä tilanteesta poliittisessa vastuussa. Tämä unohdetaan tai halutaan unohtaa.
Mitä hyötyä on menneiden kaivelusta? Mitä hyötyä on historian tuntemuksesta? Eikö pitäisi toimia tulevaisuussuuntaisesti ja proaktiivisesti? Jos et tunne menneisyyttäsi, et tunne tulevaisuuttasi. Elämä ilman menneisyyden tuntemista on kuin ajaisi autoa valotta. Pitääkö meidän aina tehdä samat virheet?
Euroopan tulevaisuus ei näytä kovinkaan ruusuiselta väestötieteellisten laskelmien mukaan.
Arvioiden mukaan Eurooppa menettää kristinuskon dominion tämän vuosisadan loppuun mennessä (Bernard Lewis). Tämä perustuu siihen, että Länsi-Eurooppaan suuntautuu voimakas muuttoliike Afrikasta ja Lähi-idästä sekä siihen, että muuttajien syntyvyys on hyvin korkea kuten aikoinaan suomalaisten Amerikassa ja Ruotsissa.
Esimerkiksi Saksassa syntyvistä lapsista kymmenen vuoden päästä on enää kristittyjä neljännes (25 %). Ruotsi ja Hollanti muuttuvat seuraavan sukupolven aikana ei-kristityiksi maiksi. Suomi seuraa tätä kehitystrendiä kuten kaikessa muussakin.
Ruotsissa, Hollannissa, Tanskassa ja Ranskassa on suurkaupunginosia, joihin poliisit eivät suostu enää menemään. Nämä alueet ovat valtioita valtioissa, joissa vallitsevat omanlaisensa säännöt ja toimintamallit. Suomessa on tilanne jo nyt sellainen, ettei virkavallalla ole resursseja hoitaa tehokkaasti sille kuuluvia tehtäviä. Turvattomuus on jo nyt tätä päivää. Naisten asema on haasteellisinta, sillä heihin kohdistuvat väkivallanteot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, vaikka siitäkin vaietaan. Vaikenemisen muodoksi voidaan katsoa myös se, miten asioista uutisoidaan ja millaiset sanankäänteet ovat kiellettyjä. Provosoida ei saa.
Mitä tästä kaikesta opimmekaan? Onko niin, että eurooppalainen kulttuuri, yhteiskunta ja uskonto ovat tulleet tiensä päähän. Tässäkään ei ole mitään uutta. Eurooppa ajautui aikoinaan pimeään keskiaikaan, ja islamismi kukoisti Aasiassa ja Kaukasuksella. Islamismille kävi lopulta huonosti, sillä islamistinen kulttuuri tuhoutui yhteen opilliseen näkökulmaan, joka romahdutti islamismin muutamassa sadassa vuodessa. Mikään ei ole pysyvää pitkässä juoksussa. Onneksi ihmiselo on lyhyt, ja tämä sukupolvi on sattunut syntymään positiiviselle kasvun ja rauhan aikakaudelle.
Eurooppa ja lähinnä Saksa eivät kykene suhtautumaan objektiivisesti kansainvaelluksiin rinnastettaviin muutto- ja pakolaisvirtoihin. Saksalla on takanaan syntinen menneisyys juutalais- ja Itä-Euroopan julmuuksien vuoksi. Saksa potee huonoa omaatuntoa tehdyistä rikoksista. Mutta ei kaikilla ole huonoa omaatuntoa. Esimerkkinä mainittakoon Venäjä – poliitikoista puhumattakaan.