Kaivostoiminnasta kirjoittaminen on mennyt sille tasolle, joka muistuttaa epäasiallista paikallisten ihmisten pelottelua - mm. uraanilla. Varsinkin kun mennään toiminnan ytimeen ja katsotaan tarkoitusperiä, on kyseessä puhdas äänten kalastelu. Kirjoittelu on hyvin valikoivaa, minkä suurin osa lehden lukijoista on myös tajunnut.
Vihervasemmiston edustajista Kuusamossa Virtanen elää sen mukaan, mitä hän saarnaa. Nostan hattua Virtasen suoraselkäisyydelle.
Kaivoskirjoittelun lisäksi epäasialliseen kirjoittelun muodostaa historian kirjoittelu. Näyttää siltä, että Kuusamon historiasta voidaan päästellä sammakoita, joita muut saavat korjata jälkikäteen. Mielipiteet ja ajattelun häivähdykset, joita esitetään auktoriteerin taholta ilman faktapohjaa, ovat lukijoiden aliarvostamista.
Tämä koskee mm. saksalaisten aliarvostamista ja suorastaan heidän hautaleponsa häpäisyä. Se, että onko taistelussa kaatunut saksalainen pakana tai uskoton, ei oikeuta ketään arvuuttelemaan hänen uskoaan. Jotain pyhää tässä yhteiskunnassa vielä sentään pitäisi olla.
Toivottavasti Kuusamon kirkko tuo oman kantansa asiassa selvästi esille. Edessähän voi olla kirkostaeroamisaalto, jolla on myös taloudellisia vaikutuksia seurakunnan toimintaan.
Mitä tulee noitiin ja noitavainoihin, julkaistu kirjoitus perustui faktoihin, joita yritettiin vääntää disinformaatioksi syystä tai toisesta. Tarkoitusperät ovat suurimmalle osalle lukijoita selvät. Ensinnäkin kirjoitusta pitää tarkastella kokonaisuutena ja oikeaan kontekstiin liittyen.
Selvennettäköön tässä vielä erikseen, että se, milloin noitavainot olivat pahimmillaan ja montako sataa ihmistä tuomittiin noituudesta, ei ole oleellista vaan ilmiöiden (noitavainot kontra perussuomalaisten demonisointi) välinen yhteys. Yhteyksien ja analogioiden löytäminen yhteiskunnallisista ilmiöistä vaatii hieman enemmän älyllistä ponnistelua kuin pelkkien faktojen luettelointi.
Historian saatossa on hyvin paljon ilmiöitä, jotka eivät ole muuttuneet miksikään, niillä on vain eri muoto ja nimitys. Abstrahointikykyä ei välttämättä kaikilla ole. Tästä otettakoon esimerkiksi Tommi Kinnusen kirja ”Neljäntienristeys”, joka ei ole historiallinen kirja, vaan romaani. Ei pidä puuttua ja mennä arvostelemaan sellaista, jota ei hallitse.
Suomi kuului 1600-luvulla Ruotsiin, joten on syytä tarkastella noitavainoja tältä pohjalta. Noitavainoja esiintyi tätä ennen Euroopassa ja vielä tänäkin päivänä mm. Keniassa (2010-luku). Ruotsissa massavainot alkoivat vuonna 1668 Taalainmaan Älvdalenissa, mistä ne sittemmin levisivät nopeasti aina Tukholmaan saakka (1674).
Ruotsin massavainot olivat Euroopan suurimpia noitaoikeudenkäyntiprosesseja, jotka herättivät aikanaan laajaa huomiota myös Euroopassa. Noitavainot Ruotsin valtakunnassa sijoittuvat pääsääntöisesti 1660-1680-luvulle (Goullounin mukaan). Samaan ajoitukseen päätyy myös Lappalainen kirjassaan.
Yhteistä noitavainoille olivat tarinat, joissa varsinkin lapset ja nuoret kertoivat lentäneensä Blåkulla-nimiseen paikkaan, jossa syötiin, juotiin, tanssittiin ja irstailtiin. Saatana järjesti kartanossaan pidot, joissa kaikki saivat syödäkseen. Blåkullassa järjestettiin myös orgioita, joissa oltiin sukupuoliyhteydessä Saatanan ja muiden Blåkullan-vieraiden kanssa. Tarinoiden mukaan osa lapsista synnytti siellä olentoja kuten sammakoita ja käärmeitä, joilla oli eläinten ja ihmisten piirteitä (Guillou).
Suomi ei myöskään jäänyt noitahysteriaa ilman. Nenosen ja Kervisen mukaan noitaoikeudenkäynneissä Suomessa syytettiin satoja ihmisiä. Tutkijoiden kerääminen tietojen mukaan 1 200 tapauksen aineiston perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että vuosina 1500-1700 syytettyjä oli yhteensä noin 2 000. Eniten oikeudenkäyntejä oli Varsinais-Suomessa, Ala-Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Näillä alueilla lienee pidetty 2/3 yli 1 500 suomalaisesta noituus- ja taikuusoikeudenkäynnistä. (2.) Varsinaisia noitapesäkkeitä olivat Ahvenanmaa ja Pohjanmaa. Mm. Ahvenanmaan sadistinen tuomari Psilander onnistui tuomitsemaan seitsemän naista kuolemaan.
Ohessa muutamia noituuden ja taikuuden vuoksi annetuista kuolemantuomioista Koillismaan (Kuusamo) lähialueilta:
1570 Kemi, Tapia Olli, mestattu
1586 Kemi Jauhopää Heikki, mestattu
1671 Kemi, Aikionpoika Aikio, kuollut vankeudessa
1564 Ii, Ruikka Olli, mestattu
1564 Ii, Ruikka Ollin vmo, mestattu
1678 Oulu, Juhantytär Klaara
1678 Liminka, Pupka (Puuska) Tuomas Jaakonpoika
1666 Kajaani, Simontytär Anna, tuomio muutettu ruoskimiseksi
Mainittu kuusamolainen Aikionpoika Aikio ehti kuolla vankeudessa. Mainittakoon vielä, etten ole kirjoituksessani väittänyt, että nykyisellä paavilla olisi mitään kupan lajeista tai hän harjoittaisi poikarakkautta tms. seksuaalista kanssakäymistä,
Noitavainot alkoivat Pohjolassa 1600-luvulla kuten kirjoitin. Mainittu rasismin määritelmä on aikansa elänyt historiallinen määritelmä, joka ei istu tähän päivään uudemman käsitemäärityksen mukaan. Huomattakoon, että käsitemäärityksetkin muuttuvat ajan oloon ja niiden sisältöihin ja indikaattoreihin vaikuttavat nyky-yhteiskunta. Historiassa rasismin indikaattorit ovat erilaiset kuin moderneissa yhteiskuntatieteissä.
Yksittäistapaus on vähemmän kuin kymmenen tai sata. Aikio oli ehkä yksittäistapaus Kuusamon kontekstissa. Turun palon myötä tuhoutui myös Turun hovioikeuden asiapaperit, joten kuolemantuomioiden todentaminen on tältä osin haasteellista.
Kannattaa lukea Mirka Lappalaisen väitöskirjaan perustuva kirja ”Pohjoisen noidat”, eikä luulla luulevansa asioita ja epäillä muita. Tosin tieteessä epäily on kaiken tiedon perusta.