Taakse jääneen kesän mukavia muisteltavia olivat festarivierailut.
Kiitokset paikallisille senioriopettajille, jotka hakivat täydennystä Ilmajoen musiikkijuhlille. Ei mennyt hukkaan matka Etelä-Pohjanmaalle katsomaan hienoa oopperaesitystä Mannerheimista kansallismaisemaksi mainitun Kyröjoen törmällä. Menomatkalla saimme vierailla savupirtin pojan, Urho Kekkosen kotipirtissä Lepikon torpassa Pielavedellä.
Ilmajoella paikallisen senioriopettajamatkaoppaan vetämä kiertoajelu poisti monta mustaa aukkoa yleissivistyksessä. Tuttu nimi Koskenkorva tarkoittaa alun perin Kyröjoen mutkassa sijaitsevan pienen kosken seutua. No, onhan siinä vieressä Altian viinatehdas, joka valmistaa Suomen vilja-aitaksi kutsutun Kyröjoen rantamaiden ohrasta vaikuttavan aineen samannimiseen juomaan.
Ilmajoki tunnetaan myös keihäsmies Tero Pitkämäestä, menestyneistä painijoista, pesäpallosta, Könnin kelloista, Jaakko Ilkasta ja nuijasodasta sekä tervanpoltolla vaurastuneiden talonpokien kaksifooninkisista, naapurien kiusaksi vähän suuremmiksi rakennetuista taloista.
Kuusamon Mieslaulajat vieraili Kaustisen kansanmusiikkifestareilla. Pari entistä Kaustiselle muuttanutta laulajaveljeämme oli pannut toimeksi kahden kuoron yhteiskonsertit 100-vuotiaan Suomen kunniaksi. Kaustislaiset kävivät meillä maaliskuussa ja nyt oli vastavierailun aika. Konsertti onnistui yleisön palautteesta päätellen hyvin.
Seuraava päivä oli vapaata tutustumista kansanmusiikkitapahtumaan. Yhdessä päivässä sai vain pienen raapaisun festivaalien runsaaseen tarjontaan. Kaikki esitykset olivat kiinnostavia: Yksittäinen kanteletyttö, pihalla puun alla musisoiva pelimanniporukka, sahansoittajaorkesteri tai liki satapäisen orkesterin säestämä suuri kansantanssiryhmä.
Vaikuttavin kokemus oli vanhalla pelimannitalolla paikallisen veteraanipelimannien tiivistunnelmainen esitys. Se alkoi yllättäen hiljaisella hetkellä viime vuoden festivaalien jälkeen edesmenneen soittajan muistoksi. Ensimmäinen kappale oli Peltoniemen Hintrikin surumarssi, sitten Konsta Jylhän vaiennut viulu. Sitten seurasi tunnin verran Konstan ja Viljami Niittykosken parhaita.
Yhtyeessä oli neljä viulua, kontrabasso ja jokaisesta vanhasta kansakoulusta tuttu jykevä poljettava harmoni. Soittajien esittelystä kävi ilmi, että useimpien soittajien sukunimi oli Kaustinen. Konsertin jälkeen juttelin yhtyeen ”tämmääjän”, soittamisen iloa pursuavan harmoninsoittajan kanssa. Hän oli soittanut kansanmusiikkia koko ikänsä. Hän oli edesmenneen pelimannin vaimo.
Tunnelmaan sopi käynti kansallismaisemassa, läheisellä Kaustisen kirkonmäellä.
Kesän kolmannet festarit olivat Savonlinnassa. Majoituimme vajaan tunnin päähän mökkikylään kansallismaiseman tuntumaan Punkaharjulle. Venäjänvallan aikana 1800-luvun puolivälissä tsaari rauhoitti 7 km pitkän Punkaharjun kruununpuistoksi. Punkaharjulla on vanha historiallinen maantie Pietarista Savonlinnaan ja sen varrella entinen Valtionhotelli, joka on viime aikoihin asti ollut alennustilassa.
Nyt paikka on uuden omistajan toimesta kunnostettu Hotelli Punkaharjuksi, ja ilmeisesti varsin onnistuneesti. Viikkoa myöhemmin sinne ei olisi ollut asiaa, sillä itäisen naapurimaan presidentti tapasi siellä oman maamme päämiehen ja samaisen hotellin laiturista presidentit seurueineen purjehtivat museohöyrylaivalla oopperaesitykseen Savonlinnaan.
Kahdesta oopperaesityksestä jäi kirjoittajalle hyvä maku, mutta konserttielämys ei ollut kaksinen. Beethovenin maineikas kuoroteos oli melkoista pakkopulaa kipurajoilla. Kahdeksankymmenpäisen oopperakuoron paahtaessa täysillä tunnin ja vartin korvat olivat kovilla eikä orkesterin hienouksista ollut tietoakaan.
Silti erään australialaisen tutkimuksen mukaan elävä musiikki lievittää stressiä ja lisää tyytyväisyyttä elämään. Niin kai sitten tämä Beethovenkin.
Nyt kun tämä festari-innostus on herännyt, niin jäämme odottamaan ensi kesää. Olen kuullut että Ruisrockiin pääsevät yli 65-vuotiaat ilmaiseksi. Pitää vain muistaa ottaa korvatulpat.