Eurooppaa vaivaa Isisin ja islamistien pelko. Suomen hallitusta se vaivaa niin paljon, etteivät he uskalla muutamia Isisiin liittyneitä nälkäisiä naisia ja heidän lapsiaan ottaa takaisin Suomeen. Tämä, jos mikä osoittaa, ettei Isisiä ole lyöty eikä murskattu. Niinpä Trumpin ja muiden Isis-retkeläisten julistukset: ”Isis on murskattu!”, ovat täyttä puppua.
Ei Isisiä eikä islamisteja tulla koskaan murskaamaan väkivallan eikä vihan avulla, sillä väkivalta ja viha synnyttävät vain uutta väkivaltaa ja vihaa. Tämä pätee kaikkiin uskontoihin. Uskontoa ei tuhota ulkoapäin, vaan sisältä.
Raamatussa sanotaan seuraavasti: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” Matt. 10:28) Mikäli väkivalta tuhoaisi uskonnon, niin juutalaisuus, kristinusko ja islam olisivat jo ajat sitten tuhottu maan päältä.
Kaikkiin näihin uskontoihin on istutettu varma vakaumus siitä, että juuri vainoissa ja vaarassa todellinen usko koetellaan. ”Mitä lähempänä on vainolaisen miekka, sitä lähempänä on pelastus!” Mitä enemmän islamisteja tapat, sitä virkeämpänä se nostaa jossakin päänsä uudelleen. Islamismia ei tapeta siten, että heitä kohdellaan kuin ruttotautisia, ja heidät tapetaan fyysisesti, vaan siten, että heidät assimiloidaan yhteiskuntaan, jota ei hallitse viha ja vaino, vaan rakkaus ja ymmärrys.
Kristillinen Amerikka ja Eurooppa ovat erittäin huonosti tutustuneet sen Herran esimerkkiin, joka ristillä tuskissaan rukoili: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Mitä enemmän tämän Herran asiaa ajetaan väkivalloin, syrjien ja karttaen, sitä enemmän tehdään tuhoa hänen asialleen.
Trump hengenheimolaisineen nojautuu nimenomaan USA:n kiihkeiden evankelikaalisten kristittyjen tukeen, joiden kristillisyys näkyy ulkonaisessa hurskaudessa, jopa kiihkeydessä, mutta jotka ovat kadottaneet yhteyden kristinuskon ytimeen. He eivät ole siis islamisteja kummempia. Nämäkin ovat korvanneet sydämen hurskauden kiihkolla ja vihalla. Taleban Afganistanissa voi hyvin ja paksusti, eikä siitä huolimatta että sekä Amerikka että Neuvostoliitto ovat sitä moukaroineet, vaan juuri sen ansiosta.
Kirkkohistoria opettaa, että kristinusko pääsi valtaan Rooman valtakunnassa marttyyrien ja veritodistajien uhrautuvan ja lujan uskon ansiosta, mutta kristittyjen marttyyrin veri ei huuda kostoa, vaan anteeksiantoa ja rakkautta Tämä on yksi selitys, miksi kristinusko voitti, eikä suinkaan huonoin. Kiihkouskonnollista liikettä käsiteltäessä marttyyrejä pitäisi ehdottomasti välttää.
Kristinuskoa eivät ole koskaan nujertaneet vainot eikä ulkonaiset paineet, vaan mukava, huoleton elämä, maallisen mammonan tavoittelu. Kristinuskon pahin vihollinen ei ole kommunismi tai vasemmistolaisuus, ei liioin islam eikä muut uskonnot, vaan kylmä, itsekäs, lähimmäisestä piittaamaton sydämetön kapitalismi. Nämä muut tulevat ulkopäin, ja niitä osataan varoa, mutta kapitalismi luikertelee sisään lammasten vaatteissa ja raatelee sisimmän.
Myös kiihkonationalismi on kristillisyyden paha vihollinen, sillä se perustuu syrjintään ja kansalliseen itsekkyyteen. Kristinusko on tullut tänne muualta, ja on pohjimmiltaan aina, kansainvälinen ja yleismaailmallinen. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö isänmaata pitäisi puolustaa, päinvastoin kristitty on velvollinen puolustamaan isänmaata sorron ja vainon välttämiseksi.
Kiihkouskonnollisuus tekee ulospäin vahvan vaikutuksen, mutta on sisimmältään surkea ja heikko. Uskova ja uskonnollinen liike, joka perustaa uskonsa toisten karttamiseen ja mustamaalaamiseen ja asettaa itsensä toisten yläpuolelle, pelkää ympäröivää maailmaa ja on korvannut rakkauden ja nöyryyden hengellisellä ylpeydellä. Hän ja se pelkää, että ympäröivä maailma on vahvempi kuin hän ja hänen uskonsa, ja ihan varmasti onkin, jos hänen ei ole sinut itsensä kanssa, eikä ole kiinni uskon ytimessä.