Israelin juhlapyhien merkittävin tapahtuma on syys- lokakuussa, jolloin vietetään lehtimajanjuhlaa ja sen päätteeksi Jom Kippuria eli suurta sovituspäivää, Se on päivä, jolloin ylimmäinen pappi astui temppelin kaikkein pyhimpään ja uhrasi omiensa ja kansansa syntien tähden. Nykyisraelissa se on Shabaton shabat eli sapattien sapatti, jota vietetään rukoillen, paastoten ja tooraa lukien auringonlaskusta auringonlaskuun. Tätä juhlaa viettävät kakki, myös maallistuneet juutalaiset. Silloin ei mikään kulje, eikä mitään tapahdu. Juuri vuoden 1973 Jom Kippurin valitsivat arabiviholliset seuraavaksi hyökkäyspäiväkseen tuhotakseen Israelin. Lupaavasta alkumenestyksestä huolimatta sota kääntyi Israelin voitoksi. Koska sodasta uhkasi tulla maailmansota tehtiin aselepo kiireesti 25.10.1973.
Nasserin seuraaja Egyptin presidenttinä Anwar Sadat ilmoitti 1973 yllättäen olevansa valmis tulemaan Israeliin rauhantunnusteluihin. Pääministeri Menachem Begin kutsui hänet oitis maahan, ja tunnelma oli riemuitseva. Rauha solmittiin v. 1979. Israel luovutti Siinain sieltä löytämineen öljykenttineen sekä Gazan. Tämä rohkeus rauhaan maksoi Sadatille hänen henkensä. V. 1981 egyptiläiset jihad-taistelijat ampuivat hänet.
Neuvostoliiton romahtaminen 1993 merkitsi mullistusta Israelin ja arabien välisissä suhteissa, sillä se oli johdonmukaisesti tukenut palestiinalaisia ja arabivaltioita Israelia vastaan. Kun he menettivät suurimman tukijansa, heidän rauhantahtonsa kohisten lisääntyi. Palestiinan vapausjärjestön puheenjohtaja Jasser Arafat ilmoitti olevansa valmis neuvottelemaan Israelin kanssa. Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin johdolla saatiin aikaan niin kutsuttu Oslon sopimus, jossa pääministeri Jitzhak Rabin ja Jasser Arafat sopivat, että Länsiranta ja Gaza tulevat palestiinalaisten itsehallintoalueeksi.
Oslon sopimus osoittautui kestämättömäksi. Siitä jäi jäljelle vain Rabinin ja Arafatin saama Nobelin rauhanpalkinto. Ensiksikin päästyään Länsirannalle Arafat ei yrittänytkään hillitä omia jihadistejaan, vaan antoi näiden aloittaa mekkaloinnin täyden itsenäisyyden saavuttamiseksi. Mutta myös israelilaisilla oli ja on omat ”kuumakallensa ”. Nämä ampuivat Jitzhak Rabinin 4.11.1995. Murhatuksi joutui myöhemmin myös Arafat, mutta erittäin hämärissä ja epäselvissä olosuhteissa.
Israel on yrittänyt kammitsoida palestiinalaisten itsemurhaiskuja monin eri tavoin. Siinä on käytetty keppiä, porkkanaa ja välillä hieman hämärämpiäkin keinoja. Viimeksi mainittuihin kuuluu Hamas–nimisen terroristijärjestön synty. Siinä oli Mossadin sormet ohjailemassa. Tarkoitus oli muodostaa Arafatille kilpaileva järjestö, joka pakottaisi PLO:n halukkaammaksi rauhaan. Lopputulos on päinvastainen. Järjestössä pääsivät valtaan jihadisitit, jotka kaappasivat vallan Gazassa. Nämä ovat johdonmukaisesti kieltäytyneet kaikista neuvotteluista Israelin kanssa, ja päinvastoin terrorisoivat Israelin etelärajaa milloin raketein milloin tunneleista tehtävin itsemurhaiskuin. Israel on iskenyt ilmavoimilla vastaan ja tavallisesti osunut täsmälleen. Gazaa on kansainvälisesti, myös EU:n rahoilla yritetty rakentaa, mutta Hamasin ja IDF:n sota pyyhkäisee rakennukset hetkessä soraläjäksi.
Israelilla on itse asiassa kolme palestiinalaista ryhmittymää, jotka sen on otettava huomioon. Nykyisin Mahmud Abbasin johtama PLO, joka hallinnoi Länsirantaa Ramallahista käsin tiukasti Israelin valvonnassa. Abbas on saavuttanut kansainvälistä tunnustusta laajasti järjestölleen, ja voi sanoa, että Israel on hävinnyt sille mediasodan. PLO istuu YK:ssa ja on saanut monet uskomaan, että se on Palestiinan rauhan ainoa toivo. Hamas edustaa sunnimuslimeja, jota ovat avustaneet Persian lahden arabivaltiot. Nyt Saudi-Arabian lähestyessä Israelia, Hamasin avustuslähteet ovat heikentyneet, mutta rauhan tahto ei ole juuri lisääntynyt. Hizbollah on Libanonin shiia-järjestö, joka on avustanut Basaar el Assadia Syyrian sodassa. Hizbollah on itse asiassa Iranin etäispääte, joka ei millään hinnalla suostu rauhaan. Toisaalta se myös välttää avointa sotaa, sillä IDF on sille liian vahva.
Iranin nouseva mahti on saanut Saudi Arabian ja Persian lahden arabivaltiot lähestymään Israelia, sillä Venäjä tukee Syyriaa ja välillisesti Irania. USA puolestaan tukee Israelia ja sen liittolaisia. Israelin nykyjohto suosii Saudi Arabian liittolaisuutta, mutta se edellyttäisi myös sopimusta PLO:n kanssa. Vaikka USA:n nykyinen presidentti Donald Trump on vannonut panostavansa kaikin tavoin Israelin ja PLO:n väliseen rauhansopimukseen, hän toisaalta on tunnustanut Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi, mikä on lopullisesti suututtanut palestiinalaiset. He eivät hyväksy enää USA:ta edes välittäjäksi. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu hyppii riemusta, ja Mahmud Abbas murjottaa. Samaan aikaan Iran rakentelee tukikohtia Syyriaan, mistä se uskoo pääsevänsä Israelin kimppuun. Näihin tukikohtiin Israel iskee sitä mukaa, kun saa ne tähtäimeensä. Iran ilmeisesti salassa rakentaa ydinasetta, mikä Israelilla on jo valmiina. Kaikki ainekset uuteen maailmansotaan ovat käsillä.
5. Messiasodotukset ja Israel
Tähän noidankattilaan lisätään sitten eri uskontojen Messias-odotukset. Ortodoksijuutalaiset odottavat, että heidän Messiaansa tulee nyt pelastamaan kansansa ja karkottaa viholliset temppelivuorelta, niin että luvattu kansa pääsee rakentamaan temppeliään. Nämä ortodoksit ovat vaa’ankielenä tukemassa nykyistä Israelin oikeistohallitusta. He eivät siis ainakaan mitään rauhalehvää heiluttele, vaan heille paras palestiinalainen on kuollut palestiinalainen.
Kiihkoislamistit odottavat Koraanin ennustaman Mahdin saapuvan luomaan lopullista valtakuntaansa. Siksi hänen tuloaan on valmisteltava tuhoamalla kaikki vääräuskoiset. Arabivaltioiden nykyjohdot eivät edusta tätä mahdiaatetta, eikä todennäköisesti Irankaan, mutta he voivat kyllä yrittää käyttää niitä hyväkseen. Tähän asti siitä on ollut heille lähinnä haittaa. Pappisjohtoinen Iran ilmeisesti mielellään ruokkii muutamia ääriliikkeitä, niin kuin Hizbollahia, joka edustaa shiialaista mahdiaatetta.
Vihdoin omaa Messisastaan, Jeesusta, odottavat kristityt, joiden eräät äärijärjestöt uskovat hänen saapuvat juuri tähän aikaan vapauttamaan kansansa, niin että he suurin joukoin tulevat häneen uskoviksi. Näiden kristittyjen kirjo on aikamoinen. Toiset kuuluvat kirkkoon, mutta enemmistönä taitavat olla niin kutsutut karismaattiset liikkeet, jotka ovat kaikki ryhmittyneet nk. Jerusalemin kristillisen suurlähetystön ympärille. Tämä liike ei ole missään nimessä poliittinen, vaan ammentaa uskonsa profeetoista ennen kaikkea Hesekielistä ja Danielista sekä Ilmestyskirjasta. Sen edustama ajatusmaailma tukee kuitenkin voimakkaasti ortodoksijuutalaisten poliittista kantaa. Esimerkiksi heistä Jerusalem on ainoa oikea luvatun kansan pääkaupunki, mikä käsitys on kyllä myös kaikilla israelilaisilla. Eikä siitä suurta erimielisyyttä muutoinkaan vallitse. Kysymys on lähinnä vain siitä, mikä on oikea aika ja tapa sen toteuttamiseen. Valtaosa Euroopan valtioista katsoo, että se tulisi toteuttaa yhteisymmärryksessä palestiinalaisten kanssa, niin että vältetään katastrofi. Tästä eivät nämä messiasliikkeet mitään välitä, sillä heidän mielestään Jumala on juuri heidän takanaan.
