Joko luit: Hir­vi­kan­ta näyttää kään­ty­neen kasvuun

Viikon visa: Joko ko­kei­lit miten hyvin tunnet Kuu­sa­mon Erä-Vei­kot?

Toimittajalta: Läheltä piti -ti­lan­ne säi­käyt­ti

Mainos: Koillissanomat Digi talvitarjouksena 5 kk nyt vain 38,70 €! Tilaa tästä

Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Jatkoa Rui­jan­mut­kan ta­pauk­seen

Koillissanomien päätoimittaja Petri Karjalainen otti torstain 30.11.2017 lehden alakerrassa rohkeasti kantaa Kuusamon kaupunginhallituksen päätökseen olla myymättä Ruijanmutkan ryhmäkotia yksityiselle Mikevalle (siirtynyt Attendo-konsernin omistukseen 1.11.2017). Jo nettilehden otsikkoa Kuusamo on rakentamassa sokkona kolmen miljoonan sotekiinteistön – syynä ennakkoluulo, voi kuvailla provosoivaksi ja sellaiseksi, joita yleensä näkee hieman eri tyyliä edustavissa medioissa. Paperilehden otsikossa taas puhutaan sokkoinvestoinnista. Mitä päätoimittaja tarkoittaa sanalla sokkoinvestointi?

Kirjoitus vilisee tunteita herättäviä ja iskeviä sanoja; hyöty veronmaksajille, uutuuttaan hohtava miljoonakiinteistö, pelko, veronmaksajille turvallisempi, ennakkoluulot… En valitettavasti löytänyt kirjoituksesta perusteluita näin ponteviin sanavalintoihin ja mielipiteisiin ja siksi koenkin aiheelliseksi hieman avata tätä Ruijanmutkan tapausta. Olen tiiviisti tekemisissä tämän kaupungin kehitysvammaisten kanssa ja luulen, että näiden vuosikymmenien aikana minulle on muodostunut jonkinlainen käsitys heidän elämänkulustaan ja erityisistä palvelutarpeistaan. Kenties olen jopa omaksunut sitä päätoimittajan peräänkuuluttamaa faktatietoa. Päätoimittaja on muuten aiemminkin kokenut tarvetta vedota veronmaksajien oikeuksiin kehitysvammaisten palveluista kirjoittaessaan (Koillissanomat 21.1.2015). Myös ne kuusamolaiset, joilla on kehitysvamma, ovat veronmaksajia. Meillä kaikilla veronmaksajilla on toden totta oikeus vaatia, että kunnan päätöksenteko hyödyttää veronmaksajia ja on veronmaksajille turvallista.

Kuusamon perusturvalautakunta teki 27.9.2017 päätöksen koskien Ruijanmutkan ryhmäkodin toiminnan jatkoa. Vaihtoehtona oli kiinteistön myyminen yksityiselle toimijalle tai kaupungin investointi kiinteistön muutostarpeisiin. Lautakunta päätti esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle, että kaupunki rakentaa tarvittavat uudet tilat. Päätös oli yksimielinen. Kaupunginhallituksen käsitellessä asiaa lokakuussa perusturvalautakunnan esityksen rinnalle ilmaantui ehdotus, jossa esitettiin ensin neuvottelumenettelyä Mikevan (Attendo) kanssa, mutta kokouksen edetessä esittelijä muutti ehdotustaan. Kaupunginhallituksen äänestäessä asiasta perusturvalautakunnan alkuperäinen esitys voitti äänin 10-2.

Ruijanmutka on 22-paikkainen kehitysvammaisten asumispalveluyksikkö Kuusamon keskustan tuntumassa. Se on kahdenkymmenenkahden kuusamolaisen koti. Kehitysvammaisten asumispalvelujen tarve Kuusamossa ei ole vähenemässä ja kaupunki on nyt toteuttamassa Ruijanmutkan rakennusuudistusta siten, että asumiskriteerit tulevat täyttymään kaikkien ryhmäkodin asukastilojen osalta. Onko päätoimittajan mielestä sittenkin todella mahdollista, että Kuusamo luovuttaa vuokralle uutuuttaan hohtavan miljoonarakennuksen tietämättä, onko siinä kolmen vuoden jälkeen vuokralaista vai ei?

En näe, että asioiden vastakkainasettelulla yleensä saavutetaan mitään rakentavaa ja mielestäni on erikoista olettaa, että ihmiset ajattelisivat yksityisen ja julkisen paremmuutta tai huonommuutta niin yksinkertaisesti, kuin alakertakirjoituksessa esitetään. Nyt on kyse yksittäisestä tapauksesta ja siitä, kumpi vaihtoehto tässä tapauksessa on parempi. Ruijanmutkan osalta kaikki asiaa tähän mennessä käsitelleet elimet ovat olleet sitä mieltä, että kiinteistön ja samalla toiminnan myynti yksityiselle toimijalle ei ollut parempi vaihtoehto.

Kun päätoimittaja noin vahvasti haluaa kyseenalaistaa kaupungin päätöksenteon oikeellisuuden, onko hän sitä mieltä, että perusturvalautakunnalla ja kaupunginhallituksella ei ole kyseistä päätöstä tehdessään ollut kaikki relevantit faktat tiedossaan? Tottahan poliitikkoja saa kyseenalaistaa ja arvostella, mutta itsehän me olemme heidät paikoillensa valinneet. En minäkään ole tyytyväinen kaikkiin kotikuntamme päätöksiin, mutta luotan siihen, että päätökset tehdään oikean tiedon pohjalta ja että itse valitsemamme luottamushenkilöt osaavat perehtyä asioihin, tulkita käsillä olevaa tietoa ja ennen kaikkea tehdä päätöksiä aivan muiden asioiden, kuin pelon ja ennakkoluulojen perusteella.

Ps. Nähdäkseni se, että uskaltaa puhua asukkaille inhimillisemmästä vaihtoehdosta, edellyttää jonkinlaista yhteyttä kyseisiin ihmisiin.

”En näe, että asioiden vastakkainasettelulla yleensä saavutetaan mitään rakentavaa.