Maanomistajat kannattavat perinteisiä jokamiehenoikeuksia eli haittaa tai häiriötä tuottamatonta liikkumista jalan, hiihtäen tai polkupyörällä luonnontilaisilla alueilla tai esimerkiksi talousmetsissä. Myös perinteinen paikallisten ihmisten marjojen ja sienten poiminta on hyväksyttävää.
Sen sijaan emme hyväksy ajatusta, että jokamiehenoikeuksien nojalla voisi harjoittaa minkäänlaista liiketoimintaa, luontomatkailua tai muuta erityisesti järjestettyä toimintaa toisen maalla ilman maanomistajan suostumusta tai asiasta sopimista.
Lisäksi on muistettava, että luonnossa liikkuminen ei saa aiheuttaa haittaa ja vähänkin epäselvissä tapauksissa pitää kysyä maanomistajalta lupa. Etukäteen hyvässä hengessä kysyttynä lupa myös yleensä annetaan.
On myös syytä muistaa, että jokamiehenoikeudet ovat toissijaisia suhteessa maanomistajan käyttötarpeisiin. Oikeuksien rinnalla on tärkeää painottaa myös jokamiehenvastuuta ja velvollisuuksia. Vastuulliset ja velvollisuudentuntoiset luonnossa kulkijat eivät aiheuta haittaa luonnolle eivätkä maanomistajalle.
Maanomistajien myönteistä suhtautumista jokamiehenoikeuksiin vähentää huonot kokemukset. Erityisesti taajamien läheisyydessä on toistuvia ongelmia roskaamisesta, luvattomasta moottoriajoneuvolla ajamisesta ja avotulen teosta. Myös ratsastaminen aiheuttaa ongelmia. Satunnainen ratsastaminen ei useimmiten aiheuta haittaa, mutta jos alueella kulkee usein ja paljon hevosia, se jättää väistämättä jälkiä luontoon ja aiheuttaa vahinkoa.
Maanomistajat kokevat erittäin ikävänä omimisena Suomen Ladun hankkeen jokamiehenoikeuksien viemiseksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Näin ei voi toimia. Hankkeesta olisi pitänyt ehdottomasti keskustella alusta alkaen myös maanomistajien kanssa. Ilman maanomistajia ei ole jokamiehenoikeuksia.
Suomen maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen laajat jokamiehenoikeudet joutuvat uhanalaisiksi, jos niitä aletaan liikaa säädellä tai ohjailla ulkoapäin. Kuolinisku jokamiehenoikeuksille olisi, jos metsille ja pelloille määrättäisiin kiinteistövero.
