Jokijärven kappeliseurakunnan pohjalle syntynyt kunta, Jokijärvi, täyttää kuluvana vuonna 150 vuotta Taivalkosken kunnan nimisenä. Tätä merkkivuotta on syytä juhlia seurakunnan yhdessä kunnan kanssa, sillä kunnan olemassaolo on saanut alkunsa itsenäisen kappeliseurakunnan synnystä laajaan Pudasjärven emäseurakunnan itäiseen erämaa-alueeseen. Tätä matkaa olen seurannut tehdessäni teologisen tiedekuntaan kirkkohistorian tutkimusta; ”Jokijärven kappeliseurakunnan synty” (2005). Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia Jokijärven evankelisluterilaisen kappeliseurakunnan syntyä periferiaan.
Suur-Iin alue, johon tämä koillinen erämaa-alue 1500 luvulla kuului, jakaantui kahteen luonnonmaatieteelliseen osaan; loivasti kohoavaan suhteellisen tasaiseen rannikkoseutuun sekä vaarojen, järvien ja jokien rikastuttamaan itäiseen erämaahan, jossa vähäiset saamelaiset harjoittivat kalastusta ja metsästystä. Suur-Iin alueesta irtaantunut Pudasjärven kappeliseurakunta perustettiin vuonna 1639. Siihen kuuluivat myös itäisen alueen kulmakuntasaarnapaikat: Kynsijärvi, Polojärvi, Tyräjärvi, Jurmu ja ylinen Kurkikylä (tarkoitti todennäköisesti Kurtin perää). Pudasjärven papit huolehtivat silloin pitäjän syrjäisen itäisen osan kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta. Näiden erämaa-alueiden muotoutuminen omaksi Jokijärven erämaaseurakunnaksi vuonna 1858 vei aikaa yli 200 vuotta. Taivalkosken kunnan juhlavuoden teemaa tarkastelen seuraavassa lähinnä ajanjaksolla Jokijärven kunnasta 150 vuoden matkalla Taivalkosken kunnaksi.
Kirkko Jokijärvelle: Elinmahdollisuuksien voimistuessa isonvihan jälkeen, itäisellä alueella virisi väestön keskuudessa monia omaehtoisia hankkeita. Eräs niistä oli oman kirkon saaminen alueelle. Esitys omasta seurakunnasta, kappelista ja kappelikirkosta saivat kannatusta etenkin Jokijärven ja Tyräjärven alueella, jossa asutuksen ja väestön määrän lisääntyminen edisti alueen irtaantumista. Monien kokoontumisien ja aloitteiden jälkeen senaatin päätös saatiin 22.6.1843 rukoushuoneen (kirkon) rakentamisluvasta Jokijärvelle. Suuri 600 paikkaa käsittävä kirkko oli valmis syksyllä 1848. Kirkko rappeutui 40 vuoden aikana, jolloin Taivalkosken kylässä heräsi siirtoajatus. Aloituskokous pidettiin vuonna 1876. Senaatti antoi luvan siirtää kirkon vuonna 1877 Taivalkosken kylään. Vihkimisjuhla pidettiin juhannuksena 1880.
Itsenäinen Jokijärven kappeliseurakunta: Jokijärven rukoushuoneella (kirkolla) oli oma pappi, joka suoritti kirkolliset toimitukset, kasteet, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset. Epäkohtana vallitsevaan tilanteeseen koettiin se, että papin palkanmaksuun osallistui vain osa itäisen alueen asukkaista. Niinpä asukkaiden pyrkimyksenä oli saada tämä kirkollinen instanssi muuttumaan oman kappalaisen hoitamaksi kappeliseurakunnaksi. Jokijärven erämaaseurakunta sai viralliset kappeliseurakunnan oikeudet ja alueelliset rajansa senaatin päätöksellä 16.1.1858. Tällä päätöksellä koko itäinen alue erotettiin Pudasjärven emäseurakunnasta. Uuteen kappelikuntaan kuuluivat Jokijärven, Polojärven, Tyrämäen, Metsämannisen (myöh. Metsäkylä), Korpisen, Jurmun, Taivalkosken, Koitijärven, Kostonniemen, Loukusan ja Kynsiperän talot. Senaatti edellytti, että uuden kappeliseurakunnan kappalainen saa palkan niiltä, joita se palvelee.
Jokijärven kunta: Kappelikunnista vuoden 1865 kunnallisasetuksen mukaan oli mahdollista tulla itsenäisiä kuntia. Käytännössä kunnallinen toiminta alkoi Jokijärvellä vuonna 1868, jolloin mm. vaivaishoitoasiat siirtyivät seurakunnalta kunnalle: ” Kukin seurakunta on itsepäällensä kunta” kuten silloinen kuntalaki toteaa. Kunnallislautakunnan tehtäviin kuului käytännössä vastuu köyhäinhoidosta. Pudasjärven seurakunnan alueelle syntyi myös kunnallislain myötä Pudasjärven kunta, johon ei kuulunut Jokijärven erämaaseurakuntien alueita.
Taivalkosken seurakunta; Tuomiokapituli nimitti Jokijärven kappeliseurakunnan 1.12.1884 lukien Taivalkoski-nimiseksi kirkkoherrakunnaksi, jonka kirkkoherranvirka julistettiin haettavaksi. Jokijärven seurakunnan kirkollista toimintaa johdettiin nyt Taivalkosken seurakunnan nimikkeen alla. Taivalkosken seurakuntaan perustettiin uusi hautausmaa Kaakkurivaaraan 17.2.1878 Jokijärven seurakunnan lakatessa.
Taivalkosken kunta. Taivalkoski-nimisen kirkkoherrakunnan nimeäminen vuonna 1884 merkitsi kunnallisesti sitä, että vasta nyt alettiin tätä aluetta nimittää Taivalkosken kunnaksi. Tähän asti oli puhuttu Jokijärven kunnasta vaikka kunnallisen toiminnan keskuspaikka oli ollut jo Taivalkosken kylässä.
Jokijärven-Taivalkosken seurakunnan sekä kunnan matkaa nykypäivään on erikoisesti värittänyt kirkon siirto Jokijärveltä Taivalkosken kylään sekä Kirkkosaaren hautausmaan sulkeminen. Perinnetieto kertoo, että jokijärveläisten kirkkopolku ”Maalikylään” umpeutui kirkon siirron myötä 20 vuodeksi. Sekä hautausmaan sulkeminen että kirkon siirto ovat olleet Jokijärven erämaakirkon rakentajille vaikeita asioita, joiden yhteisöllinen läpikäyminen ei ole toteutunut. Sukupolvien saatossa suru kuitenkin himmenee ja tyyntyy. Kunnan ja seurakunnan 150-vuotisjuhlassa on syytä käsitellä vielä tätä vaiettua ajanjaksoa muuttamalla se kuntalaisille yhteiseksi jopa yhdistäväksi muistoksi.
