Anja Hiltunen kertoo, että kristinuskoon kääntyneet muslimit ovat hylänneet täysin Allahin ja ottaneet vastaan Raamatun Jumalan. Näin varmasti ovat tehneet.
Sehän kuuluu niin kutsuttuun kääntymisen eli uskoon tulon eli uudesti syntymisen problematiikkaan. Siinä hylätään totaalisesti kaikki vanha. ”Vanha on kadonnut, uusi sijalle tullut” ( 2. Kor 5:17), ilmaisee asian Paavali, joka oli kääntymisen asiantuntija.
Samainen Paavali sanoi myös: ”kaiken entisen olen heittänyt roskana pois” (Fil. 3:8).
Kun vanha posiolainen pelimanni Juho Takkinen teki parannuksen, niin haitari eli ”Pirun keuhko” lensi nurkkaan. Kuitenkin Pelastusarmeijan sedät ja tädit hyvällä omalla tunnolla soittelevat harmonikalla hengellisiä lauluja.
Kääntyminen on aina kokonaisvaltainen tapahtuma, se joko tapahtuu totaalisesti tai ei tapahdu ollenkaan. Näin se on myös niiden kohdalla, jotka hylkäävät kristinuskon ja omaksuvat esimerkiksi islamin.
He ovat aivan varmasti kaikkein heikoimpia kristinuskon asiantuntijoita. Samoin kristinuskoon islamista kääntyneet ovat kaikkein heikoimpia islamin asiantuntijoita. He katsovat entistä uskoaan täysin mustien silmälasien läpi.
Kun islamista kääntyneet ovat hylänneet Allahin Jumalana, niin samaan aikaan Jordaniassa ja Israelissa toimivat kristityt arabi- ja palestiinalaisseurakunnat palvelevat Allahia Jumalanaan ja Jeesusta eli ”Isaa”, hänen poikanaan.
He eivät näe tässä mitään ongelmaa, sillä heidän käsityksensä mukaan Allah on Abrahamin, Isakin ja Jakobin Jumala.
Anja puhuu Raamatun Jumalasta niin kuin se olisi täysin selvä ja yksiselitteinen käsite. Sitä se valitettavasti ei ole. Jumala, joka ilmoitti itsensä Abrahamille, oli nimeltään El tai Elohim, kun taasen Jumala, joka ilmoitti itsensä palavana pensaana Moosekselle, sanoi nimekseen ”IHWH” eli ”Minä olen”.
Enemmistö tulkitsee vanhat hebrealaiset konsonantit sanaksi ”Jahwe”, muutamat ”Jehova”. Tämä Jahwe oli ja on vieläkin juutalaisille niin pyhä Jumala, ettei hänen nimeään saa lausua, joten hänestä käytetään nimitystä ”Adonai” ”Herra”.
Juuri tämä Jahwe eli Adonai antoi Israelin kansalla Siinain käskyt eli lait.
Kun Israelin normaalirabbit eli opettajat puhuivat Jumalasta pelon sekaista kunnioitusta tuntien, meidän Herramme käytti hänestä nimitystä ”Abba”, ”Isä”. Hänelle pelottava Jumala olikin rakas Isä, joka kuulee lastensa pienimmätkin huokaukset ja murheet.
Opettamassaan rukouksessa hän neuvoo meitä turvautumaan tähän meitä rakastavaan Isään. Hän myös luottavaisesti ilmoitti: ”Isä ja minä olemme yhtä.”
Kuitenkin ristillä tuskissaan riippuessaan, hän huusi: ”Eli, Eli lema sabaktani!” ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut!?” Hän käyttikin Jumalasta sitä kaikkein alkuperäisintä nimeä ”El”.
Eksegeetikot eli Raamatun tutkijat selittävät, että El oli kanaanilainen maanviljely-yhteiskunnan Jumala. kun taasen Jahwe on paimentolaisten eli juuri tällaisten Siinain autiomaassa vaeltavien Jumala.
Minusta erilaisiin Jumalan nimityksiin ei kannata kompastua. Jumala on yksi ja sama, mutta me hapuilevat ja eksyksissä olevat ihmiset kutsumme häntä eri nimityksillä, kukin oman kielensä edellytyksin.
Monet kielitieteilijät arvelevat, että Allah ja El- Elohim periytyvät samasta seemiläisestä kantasanasta. Tärkeintä on siis Jumala itse, eikä se, millä nimellä häntä kutsutaan.