Ramppasinpa jälleen kerran kesäisinä päivinä Kitkajoen yläjuoksun törmiä onki kädessä ja reppu selässä. Mikä lie se vetovoima mutta joelle on tämän tästä päästävä.
Siellä jos missä meikäläinen rentoutuu, eläkeläisen arkihuoletkin kaikkoaa tipotiehen. En ole ainut, joka kokee samat tuntemukset näissä upeissa maisemissa vaa meitä on verraten suuri laajeneva joukko. On suurenmoista tavata tätä väkeä, milloin kalastaessa, laavuilla tai tulipaikoilla pysähtyessä. Koskenlaskijoiden menoa on ilahduttavaa seurata kun ne hymyssä suin käsillä vilkuttaen viilettävät ohitse.
Kuusamon luonnonarvothan mielestäni nojaa pääosin kuuluisien koskien, mukaanluettuna äiti Kitkajärvi, Oulangan kansallispuiston ja Rukan varassa. Julma Ölkyn puiston perustaminen tukee hyvin merkittävässä määrin tätä kokonaisuutta. Alati kasvava kävijämäärä näissä kohteissa kertoo luontomme kiehtovuudesta ja ennenkaikkea siitä että näitä arvoja on vaalittava eikä turmella.
En alkuunkaan ymmärrä sitä ajattelutapaa että meidän paikallisten asukkaiden olisi uhrauduttava kaikenlaisten pörssipelurien ja onnenonkijoiden voitontavoittelun tähden. Sitähän tämä kaivosyhtiöiden alullepanema vouhotus tarkoittaa. Eli ”suomeksi”: Iso rooppiko Juomasuolle ja saasteet ympäristöön. Ei epäilystäkään siitä mitä tästä seuraisi arvokkaille luontokohteillemme. Entäpä ihmiset: En itse haluaisi uraanikatkuistaa ilmaa hengittää, tuskin valtaosa paikallisista asukkaistakaan. Entäpä muu pöly mikä varmasti tekisi olosuhteet sietämättömiksi olla ja asua.
Selailin omaa arkistoani ja sieltähän putkahti erittäin mielenkiintoinen lehtileikkele näkösälle. Kirjailija Reino Rinne ja opettaja Elli Leskelä olivat laatineet 27.1.1992 vastikkeen Kuusamon Luontoväen puolesta Juomasuon kaivoshankkeesta Suomen Vesiooikeudelle. Tässä vastikkeessa on mielestäni kaikki olennainen mitä Juomasuon hanke toteutuessaan toisi tullessaan. Melkein kolmekymmentä vuotta sitten laadittu teksti on tänäpäivänäkin ajankohtaisuudessaan todellisuutta.
On pöyristyttävää todeta että kaivosyhtiö julmistelee kaupunkimme päättäjille. Paikallisten asukkaiden suosiota kalastellaan kaikenlaisilla keppihevosilla tarkoituksena viimekädessä tavoitella herruutta Juomasuon alueella. Olen sanonut aikaisemmin ja sanon edelleenkin. Niin kauan kuin valtakunnassamme demokratia toimii: Kaivosta ei Juomasuolle avata.
Kuusamohan elää kuten hyvin tiedämme merkittävässä määrin matkailusta. Numerollisesti en kykene eurotuloja osoittamaan mutta omilla silmilläni olen havainnut että paljon väkeä pyörii tämän elinkeinon ja yritystoiminnan ympärillä. Kaikkien nähtävissä ja tiedossahan on miten voimakkaasti lääkintäneuvos Aho vaikutti Rukan kehittämiseksi. Mieluisaa on todeta että hänen jalkikasvunsa näyttää jatkavan samaa rataa. Voidaan vilpittömästi todeta että lääkintäneuvos pelasti aikanaan Rukan henkiin.
Matkailun keskeinen pioneeri on ollut Jouko Kämäräinen. Hän on tehnyt valtavan työn Kuusamon brändin hyväksi puhumattakaan niistä palkka- ym euroista mitä hänen toimintansa on tuonut tullessaan. Myös monet muut lukuisat matkailualalla toimijat ovat tukeneet vahvasti kaupunkimme talouselämää. Eli kaikenkaikkiaan matkailun tuomat eurot eivät ole vähäistä luokkaa.
Lopuksi on todettava: Eihän me kuntalaiset niin ymmärtämättömiä olla että Juomasuon kaivoshaihattelulla sahaamme omaa oksaamme.