Latitude66 yhtiö pyrkii tuomaan Kuusamossa kaivostoimintaa aluille, joihin sillä ei ole minkään tutkimuksen mukaan kunnan asukkaiden selkeän enemmistön tukea eikä ensimmäisenkään matkailuyrittäjän tai vapaa-ajanasukkaan tukea. Kaupupunki on rajannut yleiskaavassa matkailuun liittyviä ydinaluita kaivostoiminnan ulkopuolelle.
Perusteetkin kaupungilla ovat selkeät. Matkailuun on panostettu vuosikymmenten aika miljardeja euroa ja tulos näkyy. Kansainväliset matkailijat ovat löytäneet alueen. Maailmassa, jossa ympäristöt ovat monin paikoin pilaantuneet niin, että esimerkiksi vesi on juomakelvotonta, Kuusamo on kuin tuulahdus taivaasta. Puhdasta ilmaa ja vettä rittää ihmeteltäväksi.
Pohjois-Kuusamo kuuluu kallioperältään sellaiseen vyöhykkeeseen, jossa kaivostoiminta aiheuttaa väistämättä moninaisia ja pitkävaikutteisia ympäristöhaittoja. Kestävien puhdistus ja jälkivarastointiratkaisujen kustannukset muodostuvat niin korkeiksi, että edes rikkailla ja laajoilla malmioilla ei niitä pystytä hoitamaan kuntoon. Kuinka siis Kuusamossa?
Hannele Pokka lausuu tuoreessa kirjassaan ”Talvivaaran sisäpiirissä” käytössä olevista kaivosjätteen varastointimenetelmistä sen minkä kaikki tietävät. Ne eivät ole kestäviä. Kuusamon kallioperän liuske rapautuu kaivostoiminnan jälkeen satoja jopa tuhansia vuosia muodostaen happamia metalli- ja myrkkypäästöjä ympäristöön. Onko Latitude66 vastaamassa toimistaan 2620? Epäilen vahvasti!
Nyt yhtiö ohjaa keskustelua lillukanvarsiin siitä onko näköpiirissä kaivostoimintaa kuudeksi vaiko 15 vuodeksi. Onko tällä asialla todellista merkitystä kokonaisuuden kannalta? Mielestäni ei ole.
Ensimmäisen asteen vahinko on jo tapahtunut kun mahdollisen kaivostoiminnan varjo on laskettu luonto- ja vapaa-ajanmatkailun päälle Koillismaalla. Ihmiset ja yhtiön miettivät suuremmilla riskikertoimella investointejaan alueelle. Ihmiset on sidottu taisteluun vaihtuvia kaivosyrittäjiä vastaan. Dragon mining poistui ainakin paperilla, tilalle ilmestyi seuraava kandidaatti. Puheet mielenkiinnonkohteista vaihtui. Kuusamon kallioperä ongelmineen pysyi ennallaan.
Seuraava vahinko tapahtuu, mikäli yhtiö saa toimilleen luvan. Laajat alueet kaivoksen vaikutusalueella menettävät merkittävän osan arvostaan. Kiinteistöjen omistajat kärsivät tämän yksin nahoissaan. Myyminen hidastuu vaikka hinnat putoavat. Lähijärvien kalastajat joutuvat paineeseen. Käykö Kitkan viisas kaupaksi kobolttikultauraanikaivoksen alajuoksulla jonne kaivoksen vedet valuvat?
Esimerkki löytyy Talvivaaran laskuvesien järvistä, siis niistä joissa ei ole vielä suoraa käyttökieltoa. Kalan myynti tukkuihin loppui kuin seinään koska asiakkaat eivät sitä osta. Kalastajat kärsivät nahoissaa. Käykö Kitkan Viisas kaupaksi vaikkapa frittimuikkuna Lidlin kalatiskissä kaivoksen avaamisen jälkeen?
Entäpä Kuusamon Juusto? Uraanipölypelloilla ja -vedellä terästettyä juustoa, paljonko pannaan? Oisiko kanoottiretki oranssilla sakkavedellä täyttyneessä Kitkajoessa matkailijan ”ultimatekokemus”?
Pahin on kuitenkin tuon väistämättä lyhyeksi jäävän kaivoskiiman jälkihoito. Riippumatta siitä kaivetaanko tavaraa tunneleista vaiko avolouhoksesta, sitä syntyy paljon ja kun se on prosessoitu, kaivosjätettä on käsissä paljon. Muovilla vuorattuihin altaisiin ja mahdollisesti osin kaivoskuiluihin puskettuna tämä myrkky alkaa tihkua ulos arvion mukaan muutamassa vuodessa ja isommassa mitassa muutaman kymmenen vuoden päästä.
Edessä on loputon taistelu myrkkyjä vastaan. Tässä kohtaa kaivosyhtiön perävalot ovat vilahtaneet. Tämänkin pelin ”Pekka” tulee jäämään pienten ihmisten ja veronmaksajien käteen. Ei jatkoon!