Kalevalan luterilainen seurakunta järjesti jo 18. kerran lasten toimintapäivät kirkollaan. Mustia pilviä toimintapäivien ylle on saatu aikamoisesti. Venäjän hallinto on päättänyt, että kaikkien leireille ja toimintapäiville tulevien lasten vanhempien tulee antaa kirjallinen suostumus osallistumisesta. Tämä johtuu varmaan muutama vuosi sitten Petroskoin lähellä tapahtuneesta hukkumaonnettomuudesta. Venäjälläkin on otettu lasten valokuvaus varjelluksi asiaksi. Vanhemmilta täytyy saada kirjallinen lupa lastensa valokuvaukseen.
Toimintapäivien eka päivä oli melko meluisa, kun koko iltapäivän 40 lasta olivat pakotettuja sisätiloihin. Vettä satoi, eikä ulkoleikkejä tai kilpailuita voitu viedä ulos. Tapaturmia ei kuitenkaan sattunut. Vetäjien henkinen kantti kesti suht hyvin iltaan asti. Toinen päivä auringonpaisteineen kruunasi kaiken.
Kaikki leikit ja kilpailut pystyttiin pitämään ulkona. Sisällä oli vain syömiset, raamattu- ja laulutunnit sekä askartelut. Puolet lapsista olivat kisailemassa vuorollaan pihamaalla. Neljää kisalajia ohjasi Juha Kaartinen. Apuna hänellä oli vapaana olleita ohjaajia tai isompia tyttöjä. Toistensa kannustaminen oli mieltä ylentävää, kannettiin vettä janoisille tai heitettin frisbeetä koriin.
Raamattutunneista vastasivat Inkerin kirkon papit Andrei Tuhkanen, Ape Nieminen sekä katekeetta Kalevalan luterilaisen seurakunnan puheenjohtaja Ivan Malikin.
Käsitöitä ohjasivat edellisten lisäksi kuusamolaiset lahetyssihteeri Pirkko Jaurakkajärvi ja Paula Rainaho. Heidän apunaan oli Suomen lähetysseurasta Kuusamonkin lähettinä Tansaniassa toimiva Katri Niiranen-Kilasi. Lisäksi apuvoimina oli kaksi isosta paikallisista pojista. Mieluisia askarteluja olivat helminauhojen teko, rakkaussydämmen leikkaus ja siihen kaverien hyvien puolien kirjoittaminen.
Musiikista toimintapäivillä vastasi viime vuotiseen tapaan Pentti Tuppurainen Kuhmosta. Myös pudasjärvinen Ape Nieminen säesti joitain lauluja kitarallaan. Toimintapäivien isommat tytöt esittivät hienosti tuttuja lastenlauluja käsillään kaikkien edessä ja saivat nuoremmat niihin mukaansa.
Toimintapäivien kohokohdaksi muodostui kolmannen päivän Jumala on rakkaus -teemainen kokoontuminen. Hartauden ja lasten siunauksen jälkeen jokaiselle neliotteluun osallistuijalle jaettiin paikallisista kaupoista ja torilta ostetut voittopalkinnot. Myös he saivat, jotka eivät jostain syystä olleet tykänneet kilpailla, vaan olivat ne ajat vaikka hypänneet suositulla trampoliinilla.
Nykyisin Kalevalassa on yksi toinenkin trampoliini. Lapset eivät kuitenkaan kovin usein saa vanhemmilta 50 ruplan rahaa puolen tunnin hyppimistä varten. Seurakunta voisi hyödyntää omaansa muulloinkin lapsitoiminnan kehittämisessä.
Tiet Kalevaan Pääjärven kautta olivat 60 km/h ajettavassa kunnossa. Tiekarhun tiestä nostamia kiviä joutui kuitenkin kiertelemään. Yllätyksenä koimme, että kuuluisa Röhön ranta oli nyt suljettu rautaportilla. Tosin metsän kautta olivat jo polettaneet maasturit kiertotien. Puomin laittaja on varmaan Röhöön muutama vuosi siten tullut lammasfermeri, joka laiduntaa lampaitaan rannan lähllä olevalla pellolla. Tämä pelto oli aikoinaan sodan aikana pienlentokenttä.