Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Kallis on ollut it­se­näi­syy­tem­me hinta – miet­tei­tä it­se­näi­syys­päi­vän kyn­nyk­sel­lä

Isän piti olla sodassa viisi vuotta. Niin äiti sanoi. Toki hänellä oli välillä kotilomiakin. Kotipirtti oli kai muuten valmis, mutta lattialankut olivat vielä väärinpäin, kun isän piti lähteä sotahommiin. Äiti jäi kotiin kahden pienen lapsen kanssa – nuorempi heistä oli syntynyt syyskuussa 1939.

Äiti joutui käymään kahdessa evakossa. Ensimmäinen reissu suuntautui Haukiputaan Kelloon – noiden kahden lapsen kanssa, vanhempi heistä oli syntynyt 1938.

Toiseen evakkoon piti mennä Kestilään. Silloin oli jo mukana neljä lasta – nuorin syntynyt elokuussa 1943.

Ei ole varmaankaan mieli aina mettä keittänyt. On vain pitänyt selvitä. Kiitos Pyhän Jumalan, isä säilyi sotareissulla haavoittumatta ja sai palata kotiin!

Kallis on ollut itsenäisyytemme hinta. Moni perhe menetti isän, pojan, aviopuolison. Tai sai heidät takaisin haavoittuneena. Haavoittunut nuori mies sai kenties kantaa vammojaan lopun ikänsä.

Emme me nuoremmat ymmärrä, mitä kaikkea sota-aikojen ihmiset ovat joutuneet käymään läpi. Emmekä taida ymmärtää sitäkään, miltä kaikelta varjelluimme, kun vältimme Baltian maiden kohtalon ja saimme säilyttää itsenäisyytemme.

Sotien aikana monet -presidenttiä myöten- rukoilivat! Pyhä Jumala varjeli maatamme! Silloin.

Mitenhän olisi nyt? Eikö kannattaisi pitää pyhänä kristilliset arvot? Eikö kannattaisi pyhässä pelossa antaa kunnia Kaikkivaltiaalle, eikä pyrkiä hävittämään kristillisyys maastamme? Takaisin kouluihin selkeä kristinuskon opetus! Takaisin koulujen aamuhartaudet! Pyhä Raamattu kunniaan!

”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.” (Ps 127:1)

”Suo (Herra), että sanas kirkkaana

saa keskellämme kaikua,

ja kautta sukupolvien

suo soida nimes kiitoksen.”

(Virsi 577:9)

Anja Hiltunen