Maanatain 26.6. lehdessä joku soittaja kyseli, voiko joku vielä kannattaa ja äänestää Sipilän "surkeaa hallitusta". Suoraan kysymykseen yhtä suora vastaus: Minä kyllä kannatan sitä ja aion äänestääkin sen puolesta, vaikka olisin ainoa koko Suomenmaassa. Tälle vakaumukselleni löytyy omasta miestäni hyvin vahvat perusteet.
Ensiksikin tietääkseni tämä on ainoa enemmistöhallitus, joka eduskunnan nykyisellä kokoon panolla on mahdollinen. Suomessahan hallituksen muodostaminen edellyttää useiden puolueiden yhteistä päätöstä ryhtyä yhteistyöhön keskenään. Selvää toimivaa enemmistöä ei ole saatavissa muutoin kuin keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisista eronneiden 19 kansanedustajan varaan. Matti Kyllönen kutsui viimeksi mainittuja "ottopojiksi" ja sanoi, ettei heillä ole puoluettakaan takanaan. Ensiksikin Suomen valtiopäiväjärjestys ei tunne puolueita, ja toiseksi puolueen aikaansaaminen on vain ajan kysymys. Heillä on kansan antama mandaatti siinä kuin muillakin kansanedustajilla. Kaikkien kannatus mitataan kahden vuoden kuluttua.
Ei pidä sokaistua julkisen sanan antamaan kuvan hallituksesta. Julkisen sanan tehtävänä on arvostella aina istuvaa hallitusta. Tässä maassa ei ole vielä istunut sellaista hallitusta, jota julkinen sana ei olisi arvostellut. Totta kait vastuuntuntoisen median pitäisi tuoda esille myös hallitusta puoltavat seikat ja heidän aikaan saannoksensa, mutta kun ainoastaan kielteinen uutinen kunnolla säväyttää ja menee perille. Sitä paitsi on aina helpompi antaa sivusta hyviä neuvoja kuin menetellä oikein. "Maalla ollaan aina viisaita, kun merellä hätä tulee." Julkinen sana on armoton poliitikoille. Me tavalliset ihmiset töppäämme päivittäin, mutta auta armias, kun poliitikko kerran sen tekee; hänestä tulee kerralla kelvoton.
Kun lähes pystystä politiikkaan vedetty yritysjohtaja saa johtaakseen ensin maan suurimman puolueen ja sitten johtaakseen maan hallituksen, niin miten ihmeessä voidaan edellyttää, ettei virhearviointeja ja erehdyksiä sattuisi? Kokeneemmillekin poliitikoille niitä sattuu. Ottaen huomioon sen, että Sipilällä on perin ohut poliittinen kokemus, hän on selviytynyt ihan hyvin. Ennen kaikkea hän on selvästi tunnollinen, uuttera ja varmasti parhaansa yrittävä mies. Keneltäkään ei kohtuudella voi vaatia enempää.
On muistettava, minkälaisen perinnön Sipilän hallitus sai. Meneillään oli yksi maan itsenäisyyden ajan pahimpia lamakausia ja edelliseltä hallitukselta oli peritty miljardien velat. Jäljellä oli kaksi keinoa, joko nostaa veroja tai vähentää valtion menoja. Ensiksi mainittu olisi vain syventänyt lamaa, eikä kuitenkaan olisi tarpeeksi lisännyt tuloja. Ainoa mahdollisuus velkataakan kurissa pitämiseksi oli vähentää menoja, mikä taasen merkitsi leikkaamista henkilökunnasta, sosiaali- ja terveysmenoista sekä koulutuksesta ja kulttuurista. Aluksi leikattiin myös maanpuolustuksesta ja poliisivoimista, mutta kun kansainvälinen tilanne kiristyi ja pakolaisia alkoi tulvia maahan, näitä sektoreita on jouduttu uudelleen vahvistamaan.
Media antaa sellaisen kuvan, että hallitus ikään kuin tieten tahtoen kurjistaa kansalaisten elämää. Tämä on ihan lapsellinen kuva. Sellaista hallitusta ei demokraattisessa maassa muodostetakaan, jolla sellaiseen olisi varaa. Ei mikään hallitus tahallaan sahaa oksaa, jolla istuu, mutta kun on valittavana joko huono vaihtoehto tai aivan mahdoton, niin se huono valitaan. Joskus on tehtävä inhottava ja epäsuosittu päätös. Todellinen valtiomies punnitaan siinä, uskaltaako hän sellaista tehdä. Gallupselkärankainen poliitikko sitä ei tee, mutta hallitus, joka näkee mikä on maalle parasta, sen tekee.
On muistettava, että Sipilä johtaa puoluetta, joka koko ajan on menettänyt kannatustaan gallupien mukaan, mutta hän jatkaa valitsemallaan tiellä. Tämä on rohkeutta ja velvollisuuden tuntoa, jolle minä nostan hattua. Siihen ei monesta poliitikosta ole, mutta yritysjohtaja on tottunut tekemään ikäviäkin päätöksiä, vaikka lunta tulee tupaan joka aukosta. Niin sitä pitää. Politiikka ei saa olla suosion tavoittelua eikä irtopisteiden keruuta, vaan yhteisten asioiden vastuuntuntoista hoitamista.