Pölkky Oy täyttää tänä vuonna 50 vuotta, Ulean saha Taivalkoskella on toiminut Pölkyn omistuksessa 20 vuotta ja Pölkyn osakkuusyhtiö Kuusamo Hirsitalot saavutti 20 vuoden merkkipaalun viime vuonna.
Teollisen vientitoiminnan olemassaolo Koillismaalla ei ole itsestäänselvyys. On tarvittu kasvollinen perheyritys, sitoutuneet omistajat, ahkerat ja osaavat työntekijät sekä erinomainen yhteistyö alueen ihmisten ja metsänomistajien kanssa. Vientisahat ovat syrjäseutujen talouden moottori ja perheomisteiset yritykset näkevät pitkäjänteisesti suhdanteiden yli.
Pölkky Oy perustettiin 50 vuotta sitten kehitysalueelle aikana, jolloin Suomessa vielä tehtiin aluepolitiikkaa. Nyt sen tilalle on tullut valtiovallan kova politiikka, joka antaa markkinavoimien jyllätä. Yhtymämme suunta on kaikesta huolimatta tällä hetkellä hyvä: viennin arvo oli viime vuonna noin 105 miljoonaa euroa. Veimme puutuotteita 37 maahan ja nopeimmin kasvoi vienti Aasian suuntaan.
Suunnan kurssissa pitäminen on kuitenkin haasteellista. Kansainvälisessä sahateollisuudessa eletään korkeasuhdannetta ja yritykset tekevät globaalisti rajua tulosta, mutta Suomen sahoilla tilanne on toinen. Sahateollisuutemme kansainvälinen kilpailukyky on romahtanut sahatavaran hyvästä vientikysynnästä ja hinnankorotuksista huolimatta. Kilpailukykyä painavat alas Euroopan kovimmat logistiikkakustannukset.
Kauppasota ja protektionismi, valuuttakurssit, öljyn hinta sekä epävarma poliittinen tilanne ovat ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat markkinanäkymiimme ja kilpailukykyymme.
Kotimaisten metsien jalostaminen vientituotteiksi parantaa Suomen vaihtotasetta ja lisää nettovientiä. Vientieurojen uskoisi kiinnostavan päättäjiämme, varsinkin näin vahvan euron aikana. Siksi viennin esteitä on purettava vähintään kilpailijamaittemme tasolle. Dieselveroa on alennettava teollisuuden kuljetuksilta ja satama- sekä väylämaksut on kohtuullistettava, jos muita keinoja viennin kilpailukyvyn parantamiseksi ja Ruotsin tason saavuttamiseksi ei löydetä.
Sahateollisuus on biotalouden selkäranka, mutta sen toimintaedellytykset on tehty Suomessa epävarmoiksi ja epäedullisiksi. Metsäpolitiikka, sahat mukaan lukien, pitää saada tasa-arvoiseksi. Tällä menolla nykyinen tilanne sahoille on kestämätön.
Käytimme neljällä sahalaitoksellamme Kuusamossa, Kitkalla, Taivalkoskella ja Kajaanissa viime vuonna yhteensä 1,4 miljoonaa kuutiota puuraaka-ainetta. Laitoksemme sijaitsevat kaukana asiakkaista ja logistiikka on suurin haasteemme.
Pölkky on ollut pois kuljetustuen piiristä neljä vuotta. Suomen omalla kansallisella päätöksellä asetetut yrityskokorajat rankaisevat Pölkkyä siitä, että olemme syrjäseuduilla kasvattaneet investoinneillamme liiketoimintaa ja palkanneet lisää ihmisiä. Kuljetustuen pitäisi tasoittaa tasapuolisesti sijainnista johtuvia kuljetuskustannuksia. Sen kaltaista tukea on kehitettävä rajatuille syrjäalueille ja Ruotsin mallin mukaisesti. Nyt kilpailu vääristyy julkisen tuen vuoksi samalla alalla ja alueella toimivien yritysten välillä.
Puulla on nyt hyvä hintataso. Toivottava on, että raaka-aineen tarjonta hankinta-alueellamme jatkuu tulevaisuudessakin tasaisena. Kaikista kustannuksista on kuitenkin huolehdittava, muuten tulee takkiin! Kalliista raaka-aineista ei tehdä halpaa sahatavaraa kilpailluille markkinoille. Vain kannattava perussahatavaran tuotanto mahdollistaa jalostusasteen noston ja kehittämisinvestoinnit.
Tukkikauppaa tulevat kiihdyttämään myös uudet biotehdashankkeet, joista tänne pohjoiseen suunnitelluista Kemijärvi ja Paltamo sijoittuisivat Pölkyn pääasialliselle hankinta-alueelle. Olisi hyvä, että joku näistä hankkeista toteutuisi ja siten, että mukana olisi myös kotimaista pääomaa. Mutta myös uuden luomisessa pitää olla malttia ja muistaa, että nimenomaan yksityiset puunostajat varmistavat reilun kilpailun. Jo olemassa olevista asiakassuhteista on tärkeä pitää kiinni.
Puutuotteilla on maailmalla hyvä maine ja suomalaiset tunnetaan toimitusvarmuudestaan. Rakentaminen vilkastuu tulevina vuosina ja tietoisuus puun eduista on nostanut laadukkaan sahatavaran vientikysynnän hyvälle tasolle. Arvioiden mukaan ainakin miljardi ihmistä on noussut köyhyysrajan yläpuolelle, joten kysyntää riittää. Kotimaisessa rakentamisessa puun käyttö valitettavasti junnaa paikallaan, vaikka rakentaminen on kovassa nousussa. Kasvu tulee betonikerrostalorakentamisesta. Julkisen sektorin hankintapäätökset ovat avainasemassa, kun puhutaan puu- ja hirsirakentamisen kehittymisestä. Julkisessa rakentamisessa tulee asettaa velvoite tutkia kaikissa hankkeissa myös puurakenteinen vaihtoehto. Aiemmin esteinä olleet hankintalait ja palomääräykset ovat muuttuneet, joten nyt kyseessä on päättäjien tahto rakentaa terveellisestä, ekologisesta, usein paikallisesta ja kuluttajien arvostamasta puusta.
Yritysten omistajuus on tärkeää. Kasvolliset perheyritykset työllistävät, vaikka tuloskehitys on välillä haasteellista. Poliittiset päättäjät tosin ajavat Suomen verotuksellaan siihen suuntaan, että perheyritysten sukupolvenvaihdosasiat vaikeutuvat koko ajan. Huojennustenkin jälkeen lahja- ja perintövero on kohtuuton. Valtiovallalla on näköjään tarkoitus ohjata perheyritykset kasvottomille tahoille.
Pölkky Oy:n omistuspohja on kuitenkin muuttunut suurimpien omistajuuksien suhteen, kun olemme veljeni Antti Virranniemen kanssa lahjoittaneet koko osakemäärämme konsernissa jo työskenteleville lapsillemme: minä Lauralle ja Jaakolle, Antti Petterille ja Tuomakselle. Jatkan toimitusjohtajana ja Kuusamo Hirsitalot Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Pölkky Oy:n hallituksen puheenjohtajana on Antin poika Petteri Virranniemi.
Olen iloinen siitä, että vastuuta perheyrityksestämme kantaa nyt jo kolmas sukupolvi, joka on vahvasti sitoutunut alueeseen ja Pölkyn toiminnan kehittämiseen. 50-vuotiaan Pölkyn tarina jatkuu.
