Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Kan­sa­lais­ten ko­ke­muk­sia ei huo­mioi­tu sel­vi­tyk­ses­sä – kai­vosalaa kos­ke­van lain­sää­dän­nön tar­kis­ta­mis­tar­peis­ta

TEM selvitti (TEM 357/13.01.01/2019) kaivoslain toimivuutta, selvityshenkilönä OTT Pekka Vihervuori, joka antoi 26.4.2019 TEMille muistion alustavista havainnoistaan.

Annoin 13.5.2019 TEMille lausunnon, perustuen kokemuksiini kaivosalan hankkeisiin Savukoskella (Sokli), Kolarissa (Hannukainen), Kuusamossa ja Posiolla (Belvedere, Namura, Dragon Mining, Kuusamo Gold, Latitude 66), Paltamossa (Mawson, Namura, Mondo), sekä Sotkamossa ja Kajaanissa (Talvivaara/Terrafame). Lausunnossani otin kantaa mm. seuraaviin keskeisiin asiakohtiin:

Selvitysmenettelyssä ei toteutunut objektiivinen ja tasapuolinen kansalaisten kokemusten ja mielipiteiden huomioiminen suhteessa kaivosalan palautteisiin.

Kaivoslain tarkoituksen toteutumista ei selvitetty riittävästi.

Selvitys ei osoittanut kaivosalan olevan yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä. Yleisten ja yksityisten etujen turvaamista ei ole otettu riittävästi huomioon kaivostoiminnan harjoittamisen yhteydessä, eikä ole otettu huomioon kiinteistöjen omistajien ja yksityisten haitankärsijöiden oikeusasemaa sekä toiminnan vaikutuksia ympäristöön ja maankäyttöön sekä luonnonvarojen säästävä käyttö.

Kaivoslakia on sovellettu kuin yleisten ja yksityisten etujen turvaaminen kuulusi vain luvan saajan yleisiin velvollisuuksiin eikä suinkaan lupaviranomaisen selvitysvastuulle lupahakemuksen käsittelyssä, lupaharkinnassa, luvan myöntämisen edellytysten tai esteiden selvittämisessä, lupamääräysten antamisessa ja luvan mukaisen toiminnan valvonnassa.

Kaivoslain perusteluissa luvataan intressivertailua toisaalta kaivostoimialan hyötyjen ja toisaalta muille osapuolille aiheutuvien haittojen välillä. Tätä ei käytännössä ole toteutettu eikä kaivosalan muuta osapuolta ole kohdeltu yhdenvertaisesti.

Hankealueisiin sisältyviä haitallisia aineita ei Tukes tuo julki vaikka tietää ne, jonka vuoksi kaivoslain 1 §:n tavoitteet eivät voi toteutua, eikä ympäristöviranomainenkaan saa tarpeellista tietoa haitallisista aineista.

Uraanin ympäristövaikutuksia ei ole hankkeissa selvitetty, vaikka vuoden 2006 YVA-asetuksen 6 §:n 2 d) -kohta velvoittaa selvittämään jo pienestäkin uraaninkäsittelystä aiheutuvat uraanin kemialliset ja ekologiset ympäristövaikutukset. Tätä ei ole tehty edes uudessa Terrafamen YVA-selvityksessä.

Kaivosala ehdotti niin sanottua”yhteensovittamislakia”, jossa kaivosyhtiö voisi yhdistää kaivosluvan ja ympäristöluvan hakemisensa samaan käsittelyyn. Menettely ei turvaa kansalaisten oikeussuojaa, vaan heikentää sitä.

Kuten Kuusamon esimerkki osoittaa, kaivosala ei piittaa oikeusvaikutteisesta kaavasta. Kaivoslaki on uusittava tältä osin.

Poronhoitolaki on velvoitettava otettavaksi huomioon koko poronhoitoalueen osalla myös kaivosalan hankkeissa.

Kaivosalan varaus-, etsintä- ja lupajärjestelmä on uusittava ja kaivoslain alaisten oikeuksien siirtomenettelyn epäkohdat on korjattava.

Kaivoslain ja ydinenergialain suhteet, lupajärjestelmä, viranomaisten velvollisuudet ja vastuut on selkeytettävä.

Malminetsintäkorvaus, louhintakorvaus, korvaus malmin arvosta sekä sivutuotekorvaus määritettävä uudelleen.

Aidot jätevedenpuhdistamot määrättävä pakollisiksi kaivosyhtiöille ja arvokkaita vesistö- ja luontoalueita sekä ruokatuotantoalueita on voitava määritellä kaivostoiminnan ulkopuolelle.

Yhteenvetona totean, että Suomen kaivoslaki tarvitsee perustavanlaatuista uudistamista. Pelkkä kaivosvero -keskustelu ei vastaa kansalaisyhteiskunnan esille nostamiin puutteisiin ja osoitettuihin uudistamistarpeisiin.

Mika FlöjtYTM, tutkija