Kaikki muuttuu ja vain muutos on varmaa. Näin se menee. Viime aikoina on puhuttu paljon asuntomarkkinoiden alueellisesta epätasapainosta, joka ilmenee niin, että asuntojen kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Moni muukaan asia, kuten työvoiman kysyntä ja tarjonta, ei kohtaa. Tällä hetkellä Turun suunnalla on huutava pula työvoimasta, kun taas muualla Suomessa, lähinnä Itä-, Pohjois- ja Koillis-Suomessa, odotetaan ihmettä tapahtuvaksi.
Kasvukeskuksissa, kuten pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja Oulussa, on puutetta asunnoista, mikä näkyy korkeana vuokratasona. Korkea vuokrataso heijastuu puolestaan järkyttävän suuriin yhteiskunnan maksamiin asumistukikustannuksiin. Työpaikat ohjaavat hyvin pitkälle ihmisten asumista.
Näyttää siltä, että asunnot ovat nykyisin väärissä paikoissa. Tämä ei suinkaan ole mikään uusi ilmiö, sillä näin on ollut iät ja ajat. Tästä ovat osoituksena Kuusamon ja monen muun keskustan taantuvat syrjäkylät, joissa kiinteistöt rapistuvat paikoilleen. Kuusamossakin on monta syrjäkylää, joissa ei talvisin asu ketään. Kesällä kylät heräävät toistaiseksi pienoiseen elämään, kun perikuntien ikääntyvät omistajat vielä ovat kykeneviä elämään peruspalvelujen ulkopuolella rajatun alan. Entäpä sitten, kun tämä sukupolvi pyyhkiytyy pois?
Syrjäkylien kiinteistöille ja asumuksille ei löydy enää ostajia, mutta toisaalta perikunnat eivät ole tunnesyistä halukkaita luopumaan omistuksistaan. Tunnearvo painaa, ja suurlapsisten perikuntien osituksen summat ovat usein niin pieniä, ettei niillä ole jakotoimituksen jälkeen juurikaan taloudellista merkitystä osakkaille. Omistukset säilyvät ja kiinteistöt rapistuvat käyttökelvottomiksi muutamassa vuosikymmenessä. Tämä ilmiö on jo ollutta ja mennyttä syrjäkylillä.
Syrjäkylien autioitumisen jälkeen ongelmat ovat siirtyneet taajamiin ja taajamien omakotitaloihin. Omakotitalojen arvot ovat romahtaneet heikon kysynnän vuoksi. Menekin heikkous koskee myös pientaajamien rivitaloja ja kerrostaloja. Kun ei ole asukkaita, joita ei tule ilman työpaikkoja, ei ole kysyntää asunnoista eikä paljon muustakaan.
Onko sillä merkitys, jos aikoinaan kalliisti rakennetulla omakotitalolla ei ole enää ostajaa? Sehän on hölmön kansalaisen ongelma, jos hän ei saa rahojaan takaisin. Suomessa on tällä hetkellä lukematon määrä myymättömiä omakotitaloja lähinnä haja-asutusalueilla. Tietysti voidaan sanoa, että oikealla hinnalla tavara menee aina kaupaksi. Kun laittaa hintapyynnön mahdollisimman alhaiseksi, pitäisi ostaja aina löytyä. Tämäkään ei enää auta.
Omakotitalojen ostajien vähäisyys on siirtynyt myös suurteen rivitaloasuntojen ongelmaksi. Taajaman ulkopuolelta voi saada 120 neliön rivitalon samalla hinnalla kuin keskustan 40 neliön kaksio. Helsingin alueelta tuolla hinnalla ei saa enää edes yksiötä.
Asuntomarkkinoilla on myös toinen tikittävä pommi. Suomi on täynnä kesämökkejä, jotka rapistuvat pikkuhiljaa. Kesämökkejä menee vielä kaupaksi, jos hinta on kohdallaan, mutta tuskin enää pitkään. Meneillään on kuluttajien asumiskäyttäytymisessä tapahtuva muutos. Nuoret ihmiset eivät enää haikaile rantamökin omistamista, josta aiheutuu vuosittaisia kustannuksia ja jatkuvaa huolenpitoa. Mökkikansan aika alkaa olla auttamatta ohi. Kaikki muuttuu, ja tämä koskee myös asumista. Näin hävisivät Suomesta tanssilavat, juhannusjuhlat (Rukan juhannus) ja monet muut tavat.
Omistamisen ajasta ollaan siirtymässä uuteen aikaan. Omistaminen ei ole enää itseisarvo, sillä siitä on tullut rasite. Mikä autuus on omistaa auto? Jos lasketaan tarkasti, oman auton omistaminen ei enää ole taloudellisesti kannattavaa. Yksityisleasing puskee kovaa vauhtia markkinoille.
Kiinteistöt ovat kansantaloudellista varallisuutta, vaikka ovatkin yksityisomaisuutta. Kiinteistöomaisuus menettää arvoaan. Tosin jokaisella kiinteistöllä ja rakennuksella on tekninen ikä, jota käytetään yksityisellä ja julkisella puolella. Mikään ei ole ja pysy kunnossa ikuisesti, mikä kannatta muistaa.
Näyttää siltä, että Suomi keskittyy yhä enenevässä määrin muutaman kasvukeskuksen ympärille. Muille keskuksille ja niiden vaikutusalueille tulevaisuus ei lupaa hyvää.
