Karhupatsas, Kuusamo-hotelli ja Kitkantie ovat muutamia teemoja, jotka ovat kirvoittaneet Koillissanomien yleisönosaston kynäniekkojen mieliä viime aikoina. Sairaala on saanut ”Meille soitettiin” -osastolla kunniatonta mainontaa, mikä herättää kummastusta lukijakunnassa. Kirjoittelusta päätellen sairaalan pitäisi olla jotain yliluonnollista – toivottavasti ulkoistutukset ja kukkaset on oikein aseteltu, ettei joku mielensä pahoittaja vedä niistäkin hernettä nenäänsä.
Otsikossa mainituilla tekijöillä on yksi yhdistävä linkki. Kaikki vaikuttaa kaikkeen – valitettavasti. Paljon puhutaan Kuusamon matkailusta, joka näyttää tässä vaiheessa olevan nousu-urallaan. Näinhän se menee, joskus alas ja sitten ylös talouselämän lakien mukaan, jos ei tule vararikkoa.
Kuusamo-hotelli lopetetaan toiminnan kannattomuuden vuoksi. Liiketaloudelliset tosiasiat sanelevat vapaassa markkinataloudessa toimivien yritysten tulevaisuuden. Jos ei tule riittävästi euroja muuttuvien ja kiinteiden kustannusten kattamiseen, on tehtävä jotain: lopetettava, saneerattava tai myytävä.
Luovia ratkaisuja hotellin osalta ei ole esitetty. Olisi ollut perinteistä esittää ratkaisu, jossa kaupunki ryhtyy hotellin pitäjäksi. Aikoinaan kaava Kuusamossa oli se, että heikkokuntoiset yritykset ajatettiin osuuskaupan hoteisiin tai kunnalle. Meijerikin oli kukoistusaikanaan eräänlainen turvasatama. Sikalan omistus seilasi paikasta toiseen. Koillismaan Tuote oli oma haasteensa. Molemmat päättyivät osuuskaupalle, joista tuli Kuusamon osuuskaupalle ikuinen ongelma.
Kuusamon hotellin asiakaskunnan kannibalisoivat muut alan toimijat Rukalla ja kylpylöissä, koska matkustavien ihmisten ja matkailijoiden kulutuskäyttäytyminen muuttui. Lisätarjonta söi perinteisen Hotelli Kuusamon toimintamahdollisuudet. Kävijöitä ja yöpyjiä hotellilla varmasti oli ja on viimeiseen säpitykseen asti, muttei riittävästi. Pelkkä hotellivarausmahdollisuus internetissä ei riitä kovan kilpailun aikana. Pelkkä hotellin rakentaminen ei aikoinaankaan tuonut riittävästi asiakkaita, sillä markkinointityötä oli tehtävä olan takaa. Yritysasiakkaiden saaminen on oma haasteellinen markkinoinnin muoto, joka lienee päässyt unohtumaan digiaikana.
Mitä seuraa ydinkeskustan hotellin sulkemisesta? Mahdolliset asiakkaat menevät olemassa oleviin hotelleihin, sillä tulijoita varmasti on. Hotellivieraat käyttävät myös muita palveluita, jos niitä on tarjolla. Katsotaan Kuusamon keskustaa kävelymatkan verran, käydään katsomassa kirkkoa ja hautausmaata. Ehkä tulevaisuudessa olisi käyty ihmettelemässä kullitettua karhupatsastakin, jos sen markkinointityö olisi ollut onnistunutta.
Hotelli Kuusamon asiakaskunta tulee olemaan pois Kuusamon Ouluntaipaleen ja Kitkantien katukuvasta. Tuskinpa heillä on ollut paikallisille yrittäjille kovinkaan suurta taloudellista merkitystä, mutta kuitenkin. Ulkomaisilla turisteilla ei ole enää mitään syytä kävellä ja asioida Kitkantiellä, sillä kävelynsä he tekevät kylpylän hiekkakankailla ja menneen golfkentän laitumilla. Matkailija ei lähde keskustaan omin avuin.
Dilemma on sama kuin pitkään vatvottu linja-autojen pysäköintidilemma. Nykyihminen ei kävele 300 metriä enempää. Kuusamo-hotelli häviää asiakkaita tuovana pisteenä, mutta se, mikä sen taloudellinen kerrannaisvaikutus keskustan yrityksille on, jää arvailujen varaan. Kyseessä on enemmänkin imagotappio kuin taloudellinen takaisku.
Karhupatsaan matkailullisen vetovoiman varaan on turha laskea mitään. Nykykonseptilla patsas ei tule vetämään turisteja eikä ulkopaikkakuntalaisia. Hotelli Kuusamon asiakkaita ei enää ole eivätkä he tule tekemään kävely- tai tutustumislenkkiä Kitkantielle, Pyhän Ristin Kirkkoon, Hanna Hartikaisen puistoon tai Karhupatsaalle. Yksi asiakasryhmä häviää keskustan katukuvasta.