Aatto, Allan ja Vehka Martin olivat olleet pohjoisessa traktorilla ajossa, heillä oli jäänyt koneet sinne. Lähdin hakemaan koneita Allanin ja Martin kanssa. Aatto vei meidät sinne. Pyysin, että minä lähin meidän konetta, ”Nuhvettia” ajamaan sieltä pois.
Meillä oli Pösö-pakettiauto, johon sopi istuman vain kaksi henkilöä. Olimme Martin kanssa pitkällään kopissa auton perällä patjojen päällä. Siinä oli vaikea olla noin pitkää matkaa. Piti maata koko matka, istumaan emme sopineet, koppi oli niin matala.
Savotta oli Kaunispää-tunturin takana useita kymmeniä kilometriä, jossakin syrjässä, en muista paikan nimeä. Ajelimme yöllä huonoa metsätietä pitkään, niin vastassa oli tiellä pysäköity taksiauto. Ihmeteltiin, että mikä kulkija tämä oikein on. Hän oli paikallinen taksi, joka oli väsynyt ja otti tirsat matkalla. Meillä piti ruveta lapioimaan aukkoa tien sivuun, että päästiin ohitse. Jatkoimme matkaa kämpälle, yö oli pikkutunneilla ennen kuin kämpälle saakka päästiin.
Kerittiin muuan tunti nukkua laverin reunalla, ennen kun jätkät heräsivät aamukahvilleen ja syömään porokäristystä ennen kuin menivät metsään. Meillekin oli jäänyt käristystä ja perunoita niin, että saimme syödä. Ruoka oli tosi maukasta, emmehän olleet syöneet juuri mitään edellisenä päivänä, muuan kuppi kahvia vain.
Laitoimme rekemme ajokuntoon ennen lähtöä kotiin päin, riisuttiin telat koneesta pois ja nostettiin ne rekeen. Aatto palasi autolla kotiin, me lähdettiin myös matkaan. Oli vähän outoa ajella, olihan kaamosaika. Valot piti olla päällä, että näki ”kunnolla” ajaa. Kuppilassa Kaunispää-tunturin päällä kahvi ja pulla.
Puhuimme, että miten pääsisin rinteen alas. Martti ajoi, minä välissä, Allan takana ja Kaunispää-tunturia lähettiin laskeutumaan rinnettä alas. Martti ensimmäinen löysäsi vaihteen vapaalle rinteen päällä, toiset muut teki perässä samoin. Olihan se meillä haipakkaa alastulo.
Meistä ei kukaan muistanut, että mäen alla oli tiukahko mutka. Minulla pelotti ajaa siihen rinnettä, varsinkin, jos joku auto sattuu tulemaan vastaan. Jarruihin ei ollut ieti koskea, silloin kone olisi mennyt varmasti metsään. Onneksemme ei tullut ketään vastaan, vaan selvittiin hyvin alas.
Pysähdyimme mäen alla. Jokainen meistä puisteli päätään hurjan alastulon jälkeen. Puhuimme keskenämme, että toista kertaa ei laskettaisi mäkeä alas, ei ainakaan noin kovalla vauhdilla. Vähän hullun homma? Jatkoimme matkaa Kemijärvelle, jossa yövyimme eräässä Metsurien majatalossa. Aamulla jatkoimme matkaa Kuusamoon ja sieltä kotiin Taivalkoskelle. Kaksi pitkää päivää meni meillä kotiin ajaessa.
