Kuka käyttäytyy hyvin ja kuka huonosti? Meistä jokaisella on monta puolta tilanteesta riippuen. Tilanne ratkaisee usein käyttäytymisemme. Vanha sanonta ”Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa” pitänee paikkansa.
Ihmisryhmän totaalinen syyllistäminen ei ole tätä päivää. Eräät ylipapittaret valvovat oikean ja väärän esiintymistä unohtamalla itsensä. Oikea ja väärä on kulttuurisidonnaista, joka opitaan kasvatuksen myötä. Usein tässä yhteydessä viitataan kotikasvatukseen.
”Huonoa käytöstä” esiintyy myös lehden palstoilla ja monesti ihmetyttää, miten toisten ihmisten mollaamisen on mahdollista varsinkin yleisönosastolla (lukijan palsta). Tämä on myös huonoon käytökseen rinnastettavaa ja paljon rumempaa revittelyä.
Onko niin, että lehden toimitus ei rohkene puuttua henkilökohtaisiin solvauksiin syystä tai toisesta?
Asioista kirjoittaminen on asia erikseen. Joku on ottanut oikeudekseen nimitellä muita kirjoittajia milloin miksikin: rasisti, natsi ja niin edelleen. Uskon henkilön ymmärtävän noiden sanojen sisällön, jolloin kyseessä on tietoinen kunnianloukkaus – vähintäänkin.
Muinoin kirkko ja papit pitivät oikeutuksenaan ojentaa kansaa ja kertoa, mikä on oikein ja mikä on väärin. Tämä on ollutta ja mennyttä, mitä kaikki eivät näköjään muista eläessään vielä vanhassa maailmassa.
Hieman tuntuu siltä, että pelisäännöt eivät ole kaikille samat Koillismaalla, missä elää edelleen herrapelko. Isälläni ei ollut herrapelkoa, eikä mitään muutakaan pelkoa. Hän oli niitä harvoja kuusamolaisia rautaristin kantaneita, eikä hän lähtenyt pakoon Kiestingin tulimyrskyssäkään. Kaikista ei voi sanoa samaa.
Mauttomuuksia ja henkilökohtaisuuksia ei voida perustella lehden palstoilla keskustelun herättäjinä. Jos keinot ovat näin vähissä, on parempi pysyä omissa oloissaan kiikkustuolissa istuen ja iltapäiväteetä nauttien anglofiilien tapaan.