Tänä päivänä kirjoitetaan paljon siitä, kuinka robotiikka ja keinoäly tulevat mullistamaan ihmisen tulevaisuuden. Usein unohdetaan se tosiasia, että tämän päivän laitteet ja internet on hyvin pitkälle rakennettu keinoälyn, koneoppimisen ja robotiikan applikaatioiden varaan.
Pääministeri Sipilä julisti vuoden 2017 alussa: ” Hallitus haluaa Suomesta tekoälyn ykkösmaan: Suomen on näytettävä suuntaa. Tekoälyn vaikutukset tulevat olemaan valtavia. Suomi haluaa olla tekoälyssä maailman ykkönen.”
Visio on hieno, mutta samaan pyrkivät kaikki muutkin mm. Kiina mukaan lukien. Kilpailusta ei voida jäädä pois, sillä Suomi on rakentanut hyvinvointinsa 2000-luvun molemmin puolin nimenomaan osaamisen kehittämisen varaan. Pienellä maalla ei ole muuta kilpailuetua kuin ihmiset ja heidän koulutuksensa.
Tämän päivän auto on pullollaan erilaisia keinoälyllisiä sovelluksia, joiden varaan koko auton toiminta perustuu. Tätä ei vain tulla ajatelleeksi. Hyvin paljon kaikesta ruumiillisesta työstä on siirtynyt ja siirtyy robottien yms. hoidettavaksi. Kaikki tylsä, yksitoikkoinen ja mekaaninen työ voidaan automatisoida. Tosin Kiinassa pienet kätöset tekevät vielä sen, mitä aikaisemmin koneet jo tekijät Länsimaissa. Niin kauan käytetään käsityövoimaa kuin se on taloudellisesti edullisempaa. Palkkatason noustessa Kiinassa käsityöstä siirrytään yhä enenevässä määrin automatisoituun tuotantoon. Valtiot ja taloudet kehittyvät omien lainalaisuuksiensa mukaan, mille emme voi mitään avoimessa maailmantaloudessa.
Edellä mainittu on jo historiaa, sillä tulevaisuus on internetissä. Internet on kehittynyt valtavasti viime vuosina, ja vauhti vain kiihtyy. Hyvin monien verkkosovellusten takana on keinoäly, sillä valtavia aineistomääriä ei voida mitenkään muuten analysoida. Joka päivä tulee uusia sovelluksia, joilla voidaan tehostaa ja automatisoida internetin toimintaa.
Osaamisvaatimukset muuttuvat verkon osalta koko ajan. Alussa kaikki pyöri teknisen osaamisen ympärillä. Riitti kun osasi virittää verkkosivut, verkkokaupan tai sosiaalisen median alustan omaan tai yrityksensä käyttöön. Tämä vaihe on jo ollutta ja mennyttä. Teknistä osaamisvaihetta seurasi sisällöntuotanto. Ratkaisevaa oli oikeanlaisen sisällön tuotanto oikeisiin medioihin (kanaviin) eli Facebookiin, LinkedIniin, Instagramiin, Pinterestiin ja Snapchatiin.
Sisällöntuotannon onnistuminen riippuu asiakastuntemuksesta eli siitä, mitä potentiaalinen asiakas odottaa tai haluaa. Eihän tämä ole mitään uutta, sillä samat haasteet olivat markkinoijalla myös vanhassa maailmassa. Kysymys kuului: ”Kuka on asiakas?”. Asiakas- eli persoonan määrittelyn jälkeen seurasi seuraava avainkysymys: ”Missä asiakas on tai liikkuu?”.
Tällä hetkellä on huutava pula sisällöntuottajista. Nykynuoriso ei osaa tuottaa kunnollista tekstiä. Se, mistä tämä johtuu, on toinen kysymys. Sisällöntuottajien lisäksi huutava pula on analyytikoista eli henkilöistä, jotka kykenevät analysoimaan yritysten verkko- ja sosiaalisen median toimintojen tuloksellisuutta.
Näin tällä hetkellä, mutta mikään ei ole pysyvää. Kaikki kehittyy ja muuttuu. Kaikki tuo edellä kuvattu osaamisvaje ja -tarve alkaa pian olla menneen talven lumia. Äärettömän kova kilpailu verkossa pakottaa yrityksiä kehittämään yhä parempia, halvempia ja näin ollen tehokkaampia applikaatioita, joilla voidaan hakata kilpailijat. Kaikki toimijat on ahdettu yhteen putkeen eli mediaan, jota koko maapallon väestö käyttää. Kilpailussa auttaa keinoäly, sillä se on nopeampi, luotettavampi ja halvempi.
Sisällöntuotanto tulee myös automatisoitumaan. Tällä hetkellä voidaan selvittää tehokkaimmat sisällön muodot, joihin kytketään keinoäly tuottamaan uusia sisältöjä. Esimerkiksi amerikkalainen uutistoimisto Associated Press, joka on vanhimpia ja suurimpia uutistoimistoja, tuottaa jo nyt onnistuneesti automaattisia sisältöjä, joita ei voida erottaa ihmisten (tai toimittajien) tuottamista.
Automaattista sisällöntuotantoa voidaan käyttää myös erilaisten analyysiohjelmien tulosten tulkintaan. Esimerkiksi Google Analytics tuottaa verkkoliikenneraportin lukuina, jotka jonkun pitää tulkinta sanalliseen muotoon, jotta tuloksista voidaan vetää oikeat johtopäätökset päätöksenteon tueksi. Haastavien raporttien tulkinta ja tuottaminen voidaan automatisoida, mikä säästää huomattavasti resursseja ja aikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että yritysten kirjanpitoaineistoon perustuvat kuukausiraportit voidaan tulevaisuudessa kytkeä keinoälyyn, joka tuottaa ymmärrettävän raportin ja antaa ohjeistuksen. Mihin tilitoimistoa tarvitaan?
Vanhassa maailmassa pidettiin markkinointiviestinnän personointia kovana sanana. Applikaatiot olivat hieman kevyitä eivätkä ottaneet huomioon viestin vastaanottajan tunnemaailmaa. Tänä päivänä verkon sovelluksissa voidaan asiakas ”riisua” naamioistaan niin, että sovellus tuntee kohteensa paremmin kuin itse kohde.
Sähköpostimarkkinoinnissa, tuotesuosituksissa sekä sisältöjen ja mainosten tarjonnassa kohteelle voidaan mennä hyvinkin syvälle kohteen psykologiaan. Tämä on jo tätä päivää. Verkkokaupassa asiointi kerätään ylös, ja sen pohjalta tehdään suosituksia uusista tuotteista tai ehdotetaan sellaista, mitä vastaavat persoonat ovat jo hankkineet.
Tässä ei vielä ole kaikki, sillä markkinointi- ja myyntiprosessi voidaan automatisoida. Sosiaalisen median tuotannossa visuaaliset elementit (kuvat, kuviot, videot, infograafit ja gifograafit) ja tekstisisällöt voidaan optimoida kuten myös värit sekä julkaisuajankohdan osalta viikonpäivät ja kellonajat. Voidaan puhua markkinointiautomaatiosta.
Kuvantunnistus on viety pitkälle. Facebookissa on kuvantunnistus, jossa Facebook tunnistaa kuvasta ihmishahmon ja pyytää antamaan kuvan henkilölle nimen. Lentokenttien yms. turvajärjestelyissä kuvantunnistus on viety hyvin pitkälle. Tiedustelupalvelut seulovat epäilyttäviä henkilöitä ihmismassoista.
Yksinkertaisia ja jokapäiväisiä tekoälyn tuotoksia ovat hakukoneiden hakusanatulokset. Googlen, Bingin ja Yahoon hakukoneet ehdottavat hakujen yhteydessä sanoja, jotka liittyvät haettavaan sanaan tai sanoihin. Sovellukset ajattelevat jo hakijan puolesta.
Verkkokaupat, esim. kirjakaupat (Amazon), ehdottavat uusia kirjoja jatkoksi jo hankituille.
Verkossa on paljon sovelluksia, jotka jo nyt hyödyntävät tekoälyä ehdottamalla verkkovierailijalle uusia tuotteita, videoita tai artikkeleita aikaisemman käyttöhistorian pohjalta. Sovelluksen ehdotukset perustuvat siihen, että applikaatio on kerännyt käyttäjästään historiallista tietoa, jonka pohjalta ehdotuksia tehdään.
Valtavat verkossa olevat aineistot vaativat supertehokkaita tietokoneita ylläpitämään ja analysoimaan aineistoja. Aineistot tarjoavat tutkijoille valtavat määrät laadullista ja määrällistä tutkimusaineistoa, joka mahdollistaa ns. metatutkimuksen eli tutkimuksen tutkimuksesta. Esimerkiksi lääketieteessä tehdään olemassa olevista tutkimuksista tutkimusta, mikä on eräs kvalitatiivisen tutkimuksen muoto. Tämä mahdollistaa tekoälyn hyödyntämisen myös väitöskirjatutkimuksessa, eli applikaatio tuottaa väitöskirjan siinä missä muunkin sisällön. Helpompi tuotos voisi olla romaani. Mihin tarvitaan enää kirjailijaakaan?
Herääkin kysymys, mihin ihmistä tulevaisuudessa tarvitaan. Koneet ja robotit hoitavat perinteiset työt. Verkon keinoäly vastaa ihmisen henkisestä tuotoksesta. Tulevassa maailmassa eivät papitkaan ole turvassa – turha kuvitella. Netin henki tuntee asiakkaansa paremmin kuin kanssaelävät papeista puhumattakaan.
Lohdutus-, terapia-, terveydenhoito- ja sielunhoitopalvelut keinoälyllistyvät. Näin se menee. Ennen kirjoitustaitoa tieto siirtyi suusanallisena perintönä. Kirjoitustaito johti kirjapainoalaan, mikä osaltaan sosialisoi tiedon. Verkko sosialisoi lopun, sillä enää ei ole sitä paikkakunnan kaikkitietävää pappia tai imaamia, joka pelasi tiedolla ja tiedonvälityksellä. Tieto on globaalia, universaalista ja ubikiittiä.
