Kuusamossa on vihdoin päästy keskustelemaan Kuusamon keskustan tulevaisuudesta tai lähinnä Kitkantien kohtalosta. Paljon ehti aikaa kulua, ennen kuin asiaan käestettiin, mutta nyt on pakko tehdä jotain, sillä tilanne on ajautumassa kuilun partaalle ajan loppuessa.
Monenlaisia suunnitelmia esitettävät kadun tontinomistajat, yrittäjät ja kaupunki. Aina kannattaa kuitenkin muistaa se, että mitään ei kannata tehdä ilman käyttäjien ehtoja. Jos tarkoituksena on kunnostaa Kitkantie kauppakaduksi, lähtökohtana ovat kuluttajat ja heidän asiointikäyttäytymisensä ymmärtäminen. Ei kannata luoda sellaista, mikä ei toimi käyttäjiensä ehdoilla. Keskustelu parkkiruutujen vinosta vai suorasta muodosta, on turhaa, jos ei ole parkkeeraajia ja parkkeerattavaa. Peruskysymys kuuluu: tuleeko Kitkantielle asiakkaita? Jos näin on, sinne on tulossa myös liikkeitä. Seuraava kysymys kuuluu: millaisia liikkeitä? Se riippuu luonnollisesti asiakkaista, siitä keitä he ovat ja mitkä ovat heidän intentionsa.
Lisäksi kannattaa muistaa suuret ostokäyttäytymisen trendit ja yhteiskunnan (taajaman) kehitys. Mitkään trendit eivät tue tällä hetkellä kivijalkakauppa-ajattelua. Kauppa on muuttunut verkkokaupaksi. Ensin verkkokauppaan menivät kirjat ja kodinkoneet, sitten vaatteet, huonekalut, autot ja elintarvikkeet. Verkkokauppa kasvaa koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Tosin Suomi on vielä jäljessä verkkokaupan uranuurtajista Britanniasta ja Yhdysvalloista.
Kuluttajalla on tänä päivänä käytettävissä verkon 24/7-tarjonta, josta löytyy kaikki mahdollinen. Mikään yksittäinen liike ei pysty muodostamaan sellaista lajitelmaa ja valikoimaa, joka tyydyttäisi kuluttajan kaikkia mieltymyksiä. Tämä on fakta. Fakta, joka ajoi Helsingin ikonin Stockmanninkin talouskurimukseen.
Pahimmillaan kenkä- ja vaatekaupoista on tullut kokeilupaikkoja, joissa käydään varmistamassa netistä ostettavan kengän tai mekon oikea koko. Tulevaisuudessa fyysisistä liikkeistä, jos niitä nyt enää on, tulee ns. show-room-paikkoja: eräänlaisia kokeilu- ja testauspisteitä.
Tietyissä tuotekategorioissa, kuten vaatteissa ja kengissä, tuotteen sopivuus eli koko on ollut verkkokaupan suurin pullonkaula. Palautuksia on tullut paljon, mikä on syönyt verkkokauppojen katetta. Sopivuuden osalta on menty hyvin paljon eteenpäin. Tuotekuvauksiin ja kokomittojen operationaalistamiseen on panostettu hyvin paljon. Enää ei juurikaan kokovirheitä pääse syntymään kuin korkeintaan asiakkaan oman huolimattomuuden vuoksi.
Nettishoppailusta on tullut myös ajanvietettä. Voit lähteä ostoksille omalta sohvaltasi. Sinun ei tarvitse ajaa minnekään. Ajamisesta ja asioinnista on tullut isoimmissa kaupungeissa jo painajainen. Parkkimaksut ovat sitä luokkaa, ettei 3 euron tuntihinnalla viitsi lihottaa kaupungin parkkimafiaa – periaatteen vuoksi. Parkkimaksujahan ei ole vielä Kuusamossa käytössä.
Asiointi on siirtynyt suuremmissa taajamissa reuna-alueiden ostoskeskuksiin, koska elintarvikekaupan hypermarketit vaativat paljon tilaa ja parkkipaikkoja. Elintarvikkeiden ihmisvirrat vetävät puoleensa myös muuta kauppaa. Ihmiset tarvitsevat vielä toistaiseksi syötävänsä, joka pitää hakea jostakin. Tämä asiakasvirta generoi myös muuta asiointia. Miksi lähteä erikseen etsimään jotain sellaista, jonka löytää ostoskeskuksesta tai netistä?
Kuusamon osalta aleneva väkiluku pienii koko ajan alueellista ostopotentiaalia. Kaupan osalta ollaan negatiivisessa kierteessä, joka kilpistyy loppujen lopuksi teollisten työpaikkojen niukkuuteen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Perinteinen kauppapaikkasuunnittelu oli pelkkää matematiikka, jossa laskettiin keskustan ja ympäröivän alueen väestömäärä ottaen huomioon siirtymät, jotka aiheutuivat työpaikka- tms. pendelöinnistä.
Edelliseen laskelmaan ei kannata huomioida turisteja tai matkailijoita. Heidän roolinsa ostopotentiaalina on minimaalinen. Jos Helsingin ydinalueen liikkeet valittavat asiakaspulaa, niin miten lienee Kitkantien tilanne?
Matkailijat ja ulkomaiset turistit ostavat tarpeelliseksi katsomansa tuotteet muualta. Pitää vain miettiä, mikä on ulkomaisten matkailijoiden luonnollinen asiointipaikka. Vastaus on Ruka. Täytyy ymmärtää matkailijan matkailu- ja ostokäyttäytymistä.
Mitä tulee Kitkantien tulevaisuuteen kauppapaikkana, voidaan todeta, että peli pelattiin jo viime vuosituhannella. Markettien siirtäminen Ouluntaipaleelle ja 5-tien linjaus olivat ratkaisevia. Ehkä kuviossa kummittelee myös linja-autoasema. Näistä ratkaisuista muodostuu palapeli, jonka kanssa on elettävä. Turha on syyttää Koillismaan Osuuskauppaa, sillä syntypukki on aivan muualla. Tämä on jo useampaan kertaan todettu tämän lehden sivuilla viimeisen 10 vuoden aikana. Oikea syntypukki löytyy kirkonkylän jakokunnasta ja torimyyjistä, joilla ei ollut alkeellisintakaan tajua liike-elämästä ja asiakasvirtojen tärkeydestä. Kateus ja kauna voittivat järjen.
Kokemukset useimmista muista kaupungeista ovat ydinalueiden yritysten kannalta surullisia ja panikoivia. Kaikenlaiset jalankulkubulevardit ja pelkät kävelykeskustat karkottavat viimeisetkin kauppaliikkeiden potentiaaliset asiakkaat, jos tähän kategoriaan ei lasketa kuppiloita ja baareja. Viimeksi mainitutkin vaativat aina minimiväestöpohjan pysyäkseen positiivisessa katetuotossa laillisin keinoin.
Entäpä kauppahalli? Varmaankin olisi kiva piipahtaa ostamassa muikkukilo kerran vuodessa ns. kauppahallista. Ottakaapa jo järki käteen. Kauppahalleja ei ole kaikissa 100 000 asukkaankaan keskuksissa siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niitä saada kannattaviksi. Oulun kauppahalli varmaankin sumentaa järjen, jos siellä on tullut käytyä. Riittääkö asiakkaita? Onko yrittäjiä maksamaan paikkavuokria? Kuka maksaa ylläpidon? Kuusamon kaupunkiko? Kauppahallin taloudellisen kannattavuuden osaa jokainen kauppakoulunkin käynyt laskea. Liike-elämän laeille ei mahdeta mitään. Eri asia on sitten yhteiskunnan ja kaupungin tuki, joka sumentaa ajattelun.
Kitkantien dilemma on haastava. Kauppakatua siitä ei saa tekemälläkään, koska vaikutusalueen ostopotentiaali on laskeva. Vaihtoehdot jäävät vähiin. Asuntokorttelit ovat ainut järkevä ratkaisu, mutta lieneekö rakennettaviin asuntoihinkaan enää tulijoita? Kuusamo ei paini yksin keskustan haasteiden kanssa, sillä sama ilmiö on lähes jokaisessa taajamassa ja kaupungissa. Laita-alueiden suuret ostoskeskukset vievät asiakkaat elintarvikekaupan myötä, jota pidetään ankkuritoimintana.
Artikkelin kirjoittaja ei ole ostanut yhtään vaatetta tai kenkää kivijalkamyymälästä viimeisen viiden vuoden aikana. Aikaisemmin tein ostokset suomalaisista verkkokaupoista, mutta nyt olen siirtynyt saksalaisiin. Saksassa laatu on aivan eri tasolla, hintataso kohdallaan ja toimituskulut usein 0 euroa.
