Onko kateus, riitely ”koillissanomalainen” luonnonvara? Vaiko kyseessä vain nykymaailman menoon ymppäytynyt mielipiteenvapaus? Purenpa tässä kynää minäkin.
Posio on ominut taikamaan hienon epiteetin. Ei astuta heidän varpaille. Taivalkoskelaisilla on kirjailijakuuluisuus, työn ja miehuuden esikuva Kallio-Kalle. Pitäkööt imagomaineena. Meille Kuusamossa jäävät matkailumagneeteiksi huimat elämykset: koskien pauhut ja - maanjäristykset!
Ilmastollisesti ja geopoliittisesti Kuusamo on erilainen. Kuusamon ylänkö on ainut paikka Suomessa, jossa turisti voi hyvällä onnella turvallisesti kokea maan järähtelyä; niitähän esiintyy melko tiheästi, noin joka kuukausi. Kuusamon ylängöllä maa järähtelee - enemmän tai vähemmän - pari sataa kertaa vuodessa. Kannattaisikohan sillä erikoisuudella ruveta meuhkaamaan: Tule, nuku seikkailukas yö hotellissa, koe maanjäristys turvallisesti, nauti luonnollinen sängyn tärinä ilman sähkövirtaa.., jne! Hmm... Ehkä ei kuitenkaan noin vihjailevasti...
Uusia kuita taivaalla - voi taivaan vallat!
Lomailuun uusia elämyksiä tarjoava avaruusmatkailu toisille planeetoille on pääsemässä suunnitteluasteesta todellisuuteen. Valinnanmahdollisuuksiakin alkaa olla - kiitos, Esko Valtaoja mielenkiintoisesta selostuksesta! - kun löytyivät uudet planeetat. Tähän mennessä on vain pitänyt tyytyä vanhoihin omintakeisiin tämän ajan Maa-ideoihin. Entäpä jos pikapuoliin voidaan pistäytyä tulevaisuudessa, tai vaikkapa menneisyydessä. Miten jännää, jos voisi päästä tapaamaan tuonilmaisiin siirtyneitä läheisiään ja ystäviään! Sitten saisi palata takaisin tähän aikaan antamaan haastatteluja julkiselle sanalle ja... Joo, mutta onhan meillä jo nyt seikkailumahdollisuus: unet.
Omaleimaista Kuusamossa on Muikkuaviisin kannustava yleisönosastovuodatus. Nimettömillä kirjoittajilla on rohkeimmat sanavalinnat. Kaikki mulle/ja mun kanssa samaa mieltä oleville nyt heti! -periaatteella... Lukijan palstalla saa sanoa. Joku valittaa: sinne ei kannata ikinä mennä, kun kynitään putipuhtaaksi. Palvelualttius ja vieraanvaraisuus pahimmillaan jalostuu ahmattiudeksi, jolla sahataan paitsi omaa oksaa uhataan myös naapurin pesäpuuta. Eikö siinä ryhdytä nenästä vedettäväksi hölmöksi, joka ymmärtämättään lopulta lahjoittaa paitansakin päältään! Talviset rinteet ja kesäiset kuohut ovat pakottaneet lyhyessä ajassa riipimään matkailusta koko vuoden elannon. Nyt on yritetty oppia rakastamaan välikausia. Onhan parempi, että on neljä vuodenaikaa. Kuka jaksaisi, jos puolet vuodesta pitäisi jaksaa vain hiihtää ja lasketella ja toiset puolet ajasta erä-retkeillä ja kalastaa, eikä olisi ns. luppo-seurusteluaikaa harrastaa tanssia, kuvataidetta, kokkailua jne.
Pappilan lumilinnassa laudoitettu katto
Onko kreikkalaisten tai espanjalaisten vieraanvaraisuus luonnollista vai opittua: turisteille myydään onnenelämyksiä. Mikä on hauskaa? Pitäisi kääntyä lasten puoleen. Lapset tietävät, ainakin ennen tiesivät, kun ei ollut telkkaria, että kesässä parasta oli uiminen, majan rakentaminen puuhun, kiikkuminen, nelimaali. Mukavinta talvessa oli lumessa mänkiminen, lumitanssi. Makkaranpaisto lumilinnan takassa. Melko kauan menneessä, noin 50-luvulla pappilan pihassa Junnun ja Patun tekemä kaksikerroksinen lumilinna, jonne me naapurin lapset, Kaikan ja Leputin kavereina, päästiin. Oli uljas rakennelma. Toisen kerroksen lumilattia oli vahvistettu laudoilla. Luminen talviluonto pitää yhä pintansa nuorison ja aktiivi-ikäisen väestön kiinnostuksen kohteena... On heitä muitakin, myös kolmijalkaisia ja jalattomia, joilla rahalompsa pullottaa. Vaikk’ eivät kaikki halua riippusillalle niin kyllä kestitupaan, laavulle ja kodalle.
Ennen Kuusamossa oli ompelijoita, joilta saattoi tilata - ihan kuten nykyisinkin - vanhojenpäiväleningin oman mallin mukaan ”tuohon rypytystä, tähän pitsiä” -ohjeistuksella. On erilaisia tapoja viettää aikaa yhdessä, seurustella, juhlia. Missä ravintola, pitopaikka tai lomahotelli, jonka menyy venyy ja tarjoaa mahan lisäksi silmien, korvien, kaikkien aistien nautintoja. Taide-, käsityönäyttelyitä, yhteislauluhetkiä. Yöjatkojen sijaan ravintoloille koko perheen mässäysjuhla herkkuineen. Mihin rooliin suostuu, suistuu yhteiskunnan rattaana ravintolan asiakas, joka siemaisee lasin ja tilaa tuplat vielä juuri ennen valomerkkiä, kun aukiolo on 3:een 4:ään. Millainen kollega, puoliso, isä/äiti hän on kolmen, neljän tunnin kuluttua aamun sarastaessa. Hei yhteiskunta! Kravattiherrat ja korkkari-bleiserinaiset!
Valmistujaisten lisäksi juhlimaan myös aloittajaisia!
Miksi ravintolan pitäisi leimautua viinaan, olueen! Myös etsittäisiin matkailuteemoja, jotka eivät ole sidottuja vuodenaikoihin tai säähän. Näin: Hei nimipäiväsankari, tule juhlimaan ystäviesi kanssa! Valittavana juhlalounas tai kahvikekkerit. Koristamme pöydän lempikukillasi tai sovituilla koristeilla, jotka saat halutessasi lopuksi mukaan. Vaihtoehtona veistos/maljakko tarjoushintaan päiväys-omistuskirjoituksin. Laululistalta valittavana onnittelulaulu mies/nais/instrumentaaliversio vaihtoehdoilla. Tilattavissa myös tanssiparin/ryhmän näytös - nuoria sutjakoita kaunottaria, tai hellyttäviä eläkemummeleita.
Erilaisten päättymisten ja päättäjäisten ja valmistujaisten lisäksi voidaan rakentaa onnittelu- ja juhlatunnelma aloittajaisten, jo alkaneen tai tulossa olevien aloittamisen johdosta. Kaveri- ja ystäväjuhlia mukavine tarjoiluineen ilman änkyräkänniä. Kissojen tai koirien ystävät yhteen vaihtamaan kuulumisia. (No, ei sentään lemmikkejä mukaan tällä kertaa!) Entäpä yhteen kokoontumisen teema: On luettu hyvä kirja; keskustellaan siitä. Maljojen nostelu ”Otetaan minun uudelle takille!” oli tuttua entisessä Neuvostoliitossa. Pukeutumisen muotiteema tai puunveistäjien, puukkojen tai kaappikellojen rakentajien keskustelu. Muurarimestareiden, veneenrakentajien jne. arvokkaat ammattikunnan vanhimmat jäämässä vanhuudenpäiville. Keskustelemaan ja keräämään hyvän haastattelijan johdolla (toimittaja hienovaraisena sivusta seuraajana tallentamaan tärkeät tiedot, pelkkä ääninauhoitus ei varasta tilanteen tunnelmaa kuten videointi).
Lasten maailma on nykyisin korkeassa kurssissa. Lapsethan ovat meiltä Suomessa vähenemässä huimaa menoa. Miten erilaista olikaan ennen, kun omasta perheestä saatiin lentopallo-, tai nelimaaliporukka! Nyt talouselämän julma pyörä tarvitsee äiditkin kokonaan, jut´ja just´kerran, pari elämässä maltetaan maata synnytyspetillä. Niinpä ainikkeja kohdellaan liki harvinaisena luonnonvarana. Elämysmuistoihin koulun aloittamisen juhla: päivän sankarina noin 7-vuotias ja koko hänen perheensä. Siinä kummit ja mummit + vaarit muistelemaan omia kouluaikoja.
Heli-siskoni etelä-Euroopan matkoiltaan kertoili - toki tuo on historiaa, mutta kiinnostavaa kansanperinnettä - että ravintolaseurueet saattoivat koostua eri-ikäisistä ei pelkästään riijuuiässä tai työuransa lakipisteessä olevista, vaan mummoja ja pappoja ja pikkulapsia samoissa pöydissä. ns. ulkona syöminen oli tavallista ns. tavallisten ihmisten kohdallakin.
Musta osasi suomea postin luukulla
Erilaisia merkkipylväitä, elämän etappeja voidaan juhlistaa sukulaisten, ystävien ja työtovereiden kesken. Ei tarvita aiheeksi voittopystiä tai pyöreitä kymmeniä. Maahanpanijaisten lisäksi voidaan viettää seurakuntatalon salissa, pitokartanossa tai ravintolassa juhlahetki monesta eri lähtökohdasta. Tärkeää on pysytellä teemassa. Suunnitella ja ohjailla yhdessäolon kulkua. Lähtökohtana ei tarvitse pitää tuhlaavaisuutta, yli varojen pröystäilyä tarjoiluineen, somistuksineen, joka saattaa latistaa tunnelmaa jo ennen kuin juhla on päättynyt. Muistojuhlissa ei tarvitse pröystäillä yli-kalleilla kukkalaitteilla, muutamaksi tunniksi varattua tilaa.
Pöydän kattaus pohjustaa tunnelman. Lemmikkieläimen muistojuhlaan otetaan valokuvat, videot. Myös talon, mökin, auton, veneen perheeseen otto antaa aihetta yhteisiin keskusteluihin. Monikulttuurisuus antaa uusia ulottuvuuksia. Voidaan kertoilla ensikokemuksista. Kuusamon postilla - kun leikattiin noin 1955 - pinnaltaan ulkomaalaisen näköinen asiakas kumartui luukulle sanoen: ”Päivää. Minä olen musta piru.” Joku oli opettanut sille raukalle ”suomea”, me tytöt hihitimme. Tämä oli varmaan ns. vitsi, jota Nilon koulun pihalla välitunnilla Wentan tai Ritun tunnilta ulos kiirehtiessä kerrottiin.
Nyt kun elelen joutilaisuuden arvokkaassa tarkkailuasemassa, en mahda mitään, että lukiessa nykymaailman menosta, tekee mieli pistää lusikka liemeen, tähän Muikkusoppaankin. Onko ikuinen ajan henki julkisessa sanassa, että pitää löytää puutteita, jotka tuodaan mesoamalla julkisuuteen, ja joita vallan käyttäjät yllytetään hiki hatussa korjaamaan. Elämä on aaltoliikettä. Suuret julkiset kolossit ovatkin tyhjän pantteina. Tarvittaisiinkin taas pieniä. Moitteeseen tulisi löytää positiivinen, rakentava asenne. Elämän raittia tulisi tallustaa - ei pitkin hosuvin harppauksin, vaan - pitkämielisesti tuumaillen.
Mistä tuo itsekkyys: Heti maisema kaluttava tyhjäksi oman sukupolven hyväksi! Vai ajattelisimmeko, että maistellaan varovasti, jätetään elinkykyistä elämänkenttää taaperrettavaksi pikkuserkun lastenlapsillekin; - ei raiskiona, muistomerkkinä omasta ahneudesta.