Viime keväänä vihreiden sitoutumaton valtuutettu Helena Karjalainen on esittänyt haasteen kaikille Kuusamon kaupunginvaltuutetuille. Haasteessa tavoitteena oli saada valtuutetut tutustumaan 1-3 työvuoron ajan johonkin perusturvan yksikköön, jotta olisimme kärryillä siitä mistä päätämme.
Itse järjestelin oman haastevuoroni yhteistyössä Hiltantuvan kanssa. Takkisentiellä sijaitseva seitsemänpaikkainen ikäihmisten asumisyksikkö tuli kesän aikana osin tutuksi työni kautta ja koin, että on järkevä hyödyntää tämä tuore kontakti tässä yhteydessä. Seuraava teksti käsittelee kahta eri asiaa. Ensimmäisenä kerron havaintojani 12.9.2018 tekemästäni iltavuorosta. Toiseksi tuumailen Karjalaisen haastetta muutoin.
Hiltantupa toivotti minut tervetulleeksi yksikköönsä. Jo tässä vaiheessa tekstiä kiitokset Raijalle, Minnalle ja Riitalle, kun porisitte talon arkisia juttuja niitä teiltä kysellessäni. Hoitaja, hoiva-avustaja ja kuntoavustaja oli kokoonpano, jokaisella oma tehtävänkuvansa. Erityisesti kiinnitin huomiota, että kaikki naiset olivat sydämellään mukana tehtävässään ja työhönsä motivoituneita. Siihen ei vaikuttanut oliko talossa oltu muutama viikko vai muutama vuosikymmen.
Työntekijöiden lisäksi olin tekemisissä talon kaikkien seitsemän asukkaan kanssa. Osa hyvinkin toimeliaita - ohjattavia kuitenkin - osa autettavia. Meniköhän lie termit oikein? Ehkäpä ajattelemattomuuttani hassuin kysymys minulta asukkaille oli iltapalan jälkeen: ”Onko täällä hyvää ruokaa tarjolla?” Viiveellä, hieman hartioita kohauttaen yksi rouva totesi hymyillen: ”Sovitaan, että on.”
Ettei ilta mennyt ihan toisten seuraamiseksi, minun tehtäviini kerkesi luontaisasti vuoron aikana kuulua tiskihuoltoa, ulkoilua asukkaan kanssa, ruokailussa avustamissa, roskien vientiä ja mikä ilahduttavinta, viilasin kaikkien asukkaiden kynnet ja neljältä vielä lakkasinkin. Talosta löytyi yksi pullo vaaleanpunaista kynsilakkaa ja kertakäyttöviiloja. Nehän riitti tähän iloitteluun, joka ilahdutti sekä asukkaita että työntekijää.
Jäin mielessäni vertailemaan tätä mukavan kotoisaa yksikköä isompiin laitoksiin. Mikäli aikanaan minulla henkilökohtaisesti olisi tarve asua hoivatusti, haluaisin sen mahdollisuuksien puitteissa toteuttaa pienessä yksikössä, kuten tämä Hiltantupa. Tänä päivänä eurot ovat isossa roolissa ja tehostamisen paine on joka paikassa yksikön koosta riippumatta. Se luo paineita myös minulle päättäjänä.
Jututin työntekijöitä heidän työoloistaan ja ajatuksista asukkaiden asumisoloista. Mitään räikeää ei vastaan tullut, tavallisia asioita. Kuuma kesä oli aiheuttanut poikkeuksellista tukaluutta. Hyvällä nesteytyksellä ja paahteen välttelyllä oli hiltantupalaiset pärjänneet ilman terveyskeskuskäyntejä. Ilmeisesti puheissa on ollut ilmalämpöpumppu, sen toteutumisen varmuus jäi hieman epäselväksi. Tässä olisi varmasti yksi asia, mihin tulee kaupungilla miettiä tulevia vuosia ajatellen helpotusta.
Töiden osalta on luonnollista, että pieni yksikkö toimii pienillä resursseilla. Asukkaat keretään hoitaa normaalin työajan puitteissa tavallisissa olosuhteissa. Kiirettä meinaa pukata yksin vuorossa ollessa sen osalta, että henkilöstön huolehdittavaksi kuuluu myös mm. astiahuolto. Osa-aikainen keittiöapulainen olisi paikallaan, että hoitaja pystyy käyttämään aikansa asukkaisiin. Ajat ovat muuttuneet, työntekijät ovat sopeutuneet hiljaisesti kiristyvään tahtiin ja laajenevaan tehtävänkuvaan. Kiitokset vielä kerran Hiltantupaan, Mielensäpahoittajaa lainaten toivotan teille iloisia aikoja!
Takaisin lähtökuoppiin eli haasteeseen yleisesti. Itse omalla Facebook-sivulla laitoin tilannepäivitystä haastetyövuoroon liittyen. Ihmettelen sitä, että haasteen esittäjä kommentoi tässä yhteydessä Hiltantupaa sen olevan helpoimmaista päästä oleva yksikkö kaksivuorotyöhön perustuen. Minun tiedossani ei ole, että kaupungin yksiköitä olisi mitenkään luokiteltu helppouden tai vaikeuden mukaan. Tähän liittyen itse ajattelin raskaaksi tekeväksi elementiksi, että ilta- ja viikonloppuvuorot tehdään yksin. Ei ole työkaverista apua käytännön työhön näissä työvuoroissa. Toki apujoukkoja on mahdollista kutsua tarpeen mukaan, totaalisen yksin ei kuitenkaan jätetä.
Helena. Olet haastanut hyvän asian eteen. Itse jäin miettimään, minkälaiseen prässiin joutuvat ne valtuutetut, ketkä eivät haasteeseen vastaa. Arvioin, että valtaosa valtuutetuista ei ota haastetta työn alle ja sitä kautta sinä saat mediamässäiltävää. Käsitin, että olen ensimmäinen valtuutettu, joka haasteeseesi on sinun tietojen mukaan vastannut.
Olet haastanut meidät tekemään nämä haastetyövuorot perusturvan jossain yksikössä. Itse asiassa haasteesi leviää myös yksityiselle sektorille haastetekstin perusteella. Harmittelen sitä, että olet asiaa vienyt eteenpäin käymättä keskustelua esimerkiksi perusturvajohtajan kanssa. Mikäli haaste täysimittaisena toteutuisi, niin 3 työvuoroa per valtuutettu tekee yhteensä 117 työvuoroa eri perusturvan yksiköissä. En ainakaan itse uskaltaisi haastaa moista työmäärää ilman taustatyötä. Lisäksi en osaa itse kertoa, oliko minulla joku vakuutus voimassa, kun olin työvuoroa toteuttamassa? Epäilen, että ei ollut.
Haluan muistuttaa tässä yhteydessä, että vaikka sote-puolen kulut ovat noin puolet kuntamme menoista, päätämme myös kaikesta muusta kuntaan ja kuntalaisiin liittyvistä asioista. Yhtä lailla omat paineensa ovat ruokapuolella, koneenkuljettajilla, kiinteistönhoitajilla tai vaikkapa toimistosihteereillä. En ole kuitenkaan tekemässä mitään kiinteistönhoito- tai kokkisotahaastetta.
Mielestäni on toki järkevää, että ollaan hajulla siitä mitä kaikkea kunnassamme tehdään. Perehtymistä asioihin ja arjen toimintaan voi tehdä muutoinkin kuin työvuoroihin ujuttautumalla, sote-sektorin ulkopuolellakin. Käsittääkseni perusturvan puolella lautakunnan jäsenillä on omat kummikohteensa. Toivon erityisesti, että lautakunnan jäsenet ovat tekemisissä kohteidensa kanssa, lautakunnassa käsitellään kuitenkin paljon asioita, mitkä eivät päädy erikseen valtuustoon.
Toivotan Helena sinulle voimia valtuusto- ja lautakuntatyöskentelyyn. Muista, että yhteistyö on tärkein työkalusi, koska molemmat edustamme marginaalia valtuustossa.
