Scania Vabis 71 Regent vuosimalli 1956. Sen ajan myyntimainoksissa luki, että Scania Vabis kuorma-autojen kuningas, joka varmastikin oli perusteltua. Siihen aikaan Scania oli vasta tulossa Suomen markkinoille. Ruotsalaista laatua, isohko auto, kalliskin, uutta tekniikkaa: paineilmajarrut, ohjaustehostin, hevosvoimia noin 30 enemmän kuin englantilaisissa.
Hinta paineilmajarruin oli noin 3 300 000 markkaa. Tähän hintaan sisältyi täydellinen ohjaamo ja renkaat. Siihen aikaan voitiin hinnoitella auto erikseen, ohjaamo erikseen sekä neljän renkaan jälkeen ylimääräiset renkaat erikseen.
Kuusamolaiset veljekset Aulis ja Felix Saarela olivat Ouluntiellä soranajossa vanhalla Vanajalla ja joutuivat menemään Ouluun Aineen korjaamolle remonttiin. Siellä he tapasivat tamperelaisen autokauppiaan herra Rekelän. Rekelä esitti, hänen kauttaan olisi mahdollisuus hankkia uusi Scania Vabis 71, koska niitä on juuri saapunut Helsingin tulliin, Vanajanne otettaisiin vaihdossa.
Saarelat päättivät lähteä hakemaan Helsingistä autoa, koskapa Vanaja oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Helsinkiin päästiin, mutta tulli oli viikon lopun edellä kerinyt mennä kiinni. Emme jääneet viikonlopuksi Helsinkiin, vaan menimme lentäen Ouluun ja edelleen Kuusamoon.
Seuraavalla viikolla Aulis haki Scanian Helsingistä. Ensimmäinen varustelu oli rakennuttaa Oulussa Rekka-Kippolan pajalla suora yksiakselinen rautarekka. Kuusamossa rekkaan asensi Kalle Jormakka jarrut, koska Scanialle vaadittiin rekkaan jarrut korkeiden kokonaispainojen johdosta. Siihen aikaan rekantekoa varten haettiin Ruotsista käytettyjä kuorma-auton runkoja ja akselistoja, varsinkin paineilmajarrulliset akselistot olivat kysyttyjä.
Scanian valmistuttua työkuntoon alkoi kuorma-autoilijan arki. Kuusamon Puu Oy tarvitsi juuri kyseistä autoa sahatavaran ajoon Toppilan satamaan laivaustarhalleen. Kuusamossa kuorma lastattiin sahalla siltanosturilla, mutta Toppilassa miestyönä lajitellen eri laatuluokat eri tapuleihin, jossa autoa joutui siirtämään tarpeen mukaan. Purkaminen kesti monta tuntia.
Paluukuorma haettiin Teräksen tai Sok:n varastoilta tai Soson tiilitehtaalta, jos kerkesi varastojen aukiolo aikana ottamaan kuorman, muuten aamua odottamaan Annanollin TB:n Kellariin, siellä oli nukkumalavereita. Paluukuorma oli yleensä rakennustarvikkeita.
Kuorman purku käsipelissä laajan pitäjän alueelle oli päivän homma. Muutamat kauppiaat (Keronen, Oikarainen) myivät kuormaa vasta purkuvaiheessa syrjäkylien isännille. Scanialla ajettiin esimerkiksi Nilon koulun tiilet ja sementit. Auto joutui kolariin väistäessään ojaan, ettei tapahdu vakavaa törmäystä. Auto korjattiin Rovaniemessä ja alkuperäinen armeijan harmaa väri muutettiin oranssiksi. Kuusamon Puun isännöitsijä Pekka Nissinen tarjosi kesäksi sahatavaran ajopaikan Kuhmosta Toppilaan. Se ajo oli heikosti kannattavaa huonoilla sorateillä raskailla kuormilla. Firestone-renkaat eivät kestäneet raskaita kuormia. Kun saatiin Michelin-renkaat, kesti kuormittaa. Myöhemmin suoralle rekalle laitettiin Zippi-teli ja puutavanajojen lisääntyessä hankittiin tukkivehkeet Joutsa-nosturilla, tukkikärry ja mutkarekka pinotavaran ajoon. Mutkarekalle oli helpompi käsin pokaralla lastata.
1960-luvun alussa käytiin tukinajossa Inarissa. Meitä oli Kuusamosta: Korte Eero, E. Kaikkonen, Saarelat ja Elias Partanen Taivalkoskelta. Asuminen oli Vuotsossa, ajo Peurasuvantoon jäälanssiin. Kuorma päällä ajettaessa oli matkan varrella kuuluisa Mangneettimäki.
Scanialla mäen pääsi nousemaan kakkosella pakkosyöttö päällä. Kerran apumies huomasi, että pakkosyöttö ei mene päälle, hän avasi oven ja sai avattua konepellin ja painoi käsin pakkosyötön päälle, kyllä riitti mustaa savua. Pakkosyötön vaijeri oli jäänyt irti moottoria korjattaessa, joka laitettiin paikalleen Vuotsossa.
Samalla tiellä katkesi Scaniasta vesiletku. Kun vesiletku saatiin korjattua, niin kumisaappaat jalasta ja lähimmästä purosta jäähdyttäjä täyteen vettä.
Rukan takaa talvitieltä oli pinotavaran ajo. Ojaa ylitettäessä ojan täyttönä olevat puut lauttasivat edessä ja sen takia katkesi Scaniasta vetoakseli. Takana odotteli ”Lohi-Pentin” Scania kuorma päällä. Felix joutui jalat märkänä purkamaan perää, että sai katkenneen akselin pois. Felix ja Pentti sopivat, että otetaan Pentin Scaniasta akseli, että saadaan Feliksen auto ojasta ohituspaikkaan ja siirretään akseli Pentin autoon takaisin. Näin se meni.
Felix muistaa sen kylmän illan. Kaikki lämmin kahvi oli käytetty loppuun. Akseli samana iltana ”Raudan isälle” Veikko Ketvelille hitsattavaksi ja seuraavana päivänä oli pinotavara kuorma Oulussa.
Aulis oli jo aikaisemmin siirtynyt kuljettajaksi eri yritykseen. Felix siirtyi 1969 Kaukokiito Kantolalle kuljettajaksi. Scania Vabiksen nimestä oli poistunut Vabis. 71:sen puutteita oli lukoton perä, tuplaperä ja turbo, mutta myöhempiin malleihin nämäkin tulivat. Saarelan Scanian Vabiksen loppu oli purku, mutta moottori oli käytössä Kolvangin sorayhtiön kuljettimen pyörittäjänä pitkään.
Auton teknisiä tietoja: Rengaskoko 10.20, moottorin tilavuus 10l. Paineilmajarrut, ohjaustehostin, mekaaninen käsijarru, 5-vaihteinen vaihteisto, 1-nopeuksinen perä.
6-sylinterinen moottori 150 hv. Akseliväli 4200 mm. Hinta: paineilmajarruin noin 3 300.000 mk.