Ihmeiden aika lienee jo ohi, jos ei oteta huomioon lotto- tai keno-voittoja, jotka voivat joskus jonkin onnekkaan kohdalle osua myös Kuusamossa. Raamattukin tuntee näitä ihmetekoja Israelin kansan vaeltaessa pois Egyptin vankeudestaan. Kerrotaan mannaa sataneen taivaasta. Näin kirjoitetaan toisessa Mooseksen kirjan 16. luvussa.
Mannaa ei Baabelissa taivaasta satanut, mutta helikopterista kylläkin. Ihmeiden aika ajoittuu Kuusamossa 1950-luvun alkuun, jolloin kuusamolaisia onnisti varsinainen lottovoitto, vaikkei lottoa vielä tuolloin ollut keksittykään. Suomen ensimmäisen helikopterin omistaja oli Imatran Voima, joka vuonna 1953 rekisteröi Ilmavoimien kanssa yhteisen, 1970-luvulle saakka käytössä olleen Bell 47 (OH-HIA).
Baabelin mäellä on nähty ilma-aluksia aikaisemminkin. Ilmalaivat pelästyttivät seutukunnan elämää matkalla etelästä Pohjoisnavalle. Liekö toukokuussa 1925 Muurmannin rataa pitkin lentänyt norjalainen ilma-alus N-1 Norge matkallaan pohjoisnavalle herättänyt kauhistusta, sillä vain Belsebuk pystyy moiseen äänettömään taivaalliseen kulkuun. Naapurivaltion helikopterit ovatkin sitten pörränneet alvariinsa Baabelin mäen itäisellä rannalla omalla puolellaan kuitenkin näihin päiviin saakka. Imatran Voiman rahalähetit eivät sentään Baabelille laskeutuneet vaan Hänniseen.
1950-luvulla seutukunnalle tulvi rahaa niin, että ranteita pakotti. Kuusamolaisia oli onnistanut kerrankin. Rahaa ja juotavaa kiidätettiin Ylämaalle ja silloisessa ravitsemusliikkeessä Koillis-Pohjassa oli meno melkoinen. Ei oltu köyhiä eikä sairaita. Meno muistutti hieman sitä aikaa, kun Suomessa alkoi sahateollisuus kukoistaa ja metsästä maksettiin hintaa. Esimerkiksi Jyväskylän ravitsemusliikkeisiin tilattiin Ranskasta kaikenlaista hyvää ja kallista juotavaa, joka teki kauppansa Päijänteen rantametsiä myyville isäntämiehille. Metsäyhtiöt eivät tyytyneet ostamaan pelkkiä tukkipuita, sillä yhtiöitä kiinnosti metsämaa. Moni isäntä sortui viinapullon voimalla allekirjoittamaan alihintaisen kauppakirjan maittensa ja mantujensa myymisestä. Yhtiöiden agentit olivat sen verran inhimillisiä, että asumusoikeus tilalla sallittiin isännän kuolemaan saakka. Monelle perikunnalle tulikin sitten yllätys peruskirjoituksessa, jossa jouduttiin toteamaan asian todellinen laita. Maat kuuluivat tehdyn sopimuksen mukaan metsäyhtiölle.
Joskus ihmetellään suomalaisten metsäyhtiöiden suuria metsäomaisuuksia ja sitä, miten näin on käynyt. Maaomaisuus on yksinkertaisesti siirtynyt metsäyhtiöille nimellisellä arvollaan, jos edes sillä, sopivan huuruisen kossuilloittelun jälkeen.
Kuusamolaiset eivät sentään joutuneet mainitunlaisen keplottelun kohteeksi, koska metsät olivat Ylämaalla jakamattomia. Isojako tuli myöhemmin. Olihan Kuusamossakin oma aikakautensa, jolloin isännät myivät viimeisetkin käkkäräpuut mailtaan ja syntyi ns. Osaran aukot. Eivät malttaneet pitää kiinni metsäomaisuudestaan ja muuttivat lopuksi Ruotsiin. Osalle tilanne oli pakkorako, sillä jostakin oli leipärahat revittävä.
Osaran aukkoja edelsi kilpailu Kuusamon Koutajoen vesistön omistuksesta.
1950-luvalle ajoittuu ns. Kuusamon koskisota. Imatran Voima Oy, Pohjolan Voima Oy ja Myllykoski Oy välille syntyi kilpajuoksu koskioikeuksista. Tämä laukaisi ostokilpailun, joka sai välillä hupaisiakin piirteitä. Voimayhtiöt suunnittelivat Kitka-, Kuusinki- ja Oulankajoen rakentamista, mutta vedet olivat yhtiöiden omistusoikeuden ulkopuolella. Koska kyseessä oli yhtiöiden välinen kilpailu, nousivat hinnat varsin korkealle ja sukkelimmat isännät myivät osuutensa kahteen kertaan tai jopa kolmeen kertaan. Ostajiahan oli kolme.
Summat olivat sen mukaisia, mitä maanomistajalla oli manttaaleja. Manttaalimiehet saivat ilmaista rahaa, jolla saatettiin tehdä huomattaviakin investointeja. Baabelin mäellä kaupat tehtiin toukokuussa 1956 ja korvauksilla rakennettiin mm. tiilinavetta. Joku osti kokonaisen pientilan tai hankki ensimmäisen traktorin. Moista taivaanlahjaa ei seutukunnalla ollut nähty eikä tulla näkemään. Immateriaalisesta omistamisesta oli tullut etuoikeus, uusiutuvasta luonnonvarasta maksettiin korvaus. Ihmeiden aika ei ollut ohi. Seutukunnalle valui noin puolimiljardia markkaa, millä oli huomattava vaikutus Kuusamon talouteen (lähde: Käsmä). Nykyrahassa noin 16 miljoonaa euroa, mikä vastannee noin 1/3 kaupungin nykyisestä verokertymästä.
Lopulta koskikaupoissa kävi niin, että kosket jäivät rakentamatta, mutta korvausrahat jäivät myyjille. Voimayhtiölle summat olivat pieniä rahoja, sillä vesivoimalat takoivat jo tuohon aikaan kalevalaisen Sammon tavoin energiaa tyhjästä. Vesivoiman raaka-aine oli käytännössä ilmaista investointikustannuksia lukuun ottamatta. Koskien rakentaminen alkoi hiipua muiden energiamuotojen yleistyttyä. Voimayhtiöt eivät suinkaan jääneet nuolemaan näppejään epäonnistuneessa sijoituksessaan, sillä valtiovalta maksoi korvaukset menetetyistä oikeuksista. Loppujen lopuksi harharetki maksatettiin veronmaksajilla kuten niin usein.
Seutukunta sai merkittävän taloudellisen piristysruiskeen sodan jälkeisinä ankeina aikoina. Mitä siitä olisi sitten seurannut, jos kosket olisi rakennettu. Voimalaitosyhtiöt on velvoitettu maksamaan sijaintikunnalleen verotuloja eli kalevalainen Sampo olisi jauhanut rahaa Kuusamon kunnalle. Monille voimalaitosjokien kunnille saadut verotulot ovat olemassaolon edellytys vielä tänäkin päivänä.
Tuskinpa koskien valjastaminen olisi Rukan kehitystä hidastanut, sillä Rukan menestys rakentuu kaikelle muulle kuin luonnolle. Raha tulee Rukalle muista kuin luontomatkaajista. Viikko rymyämistä ja välillä hiihtelyä tai laskettelua tuottaa paljon enemmän kuin patikointi omin eväin Ylämaan metsissä tai sääskien riivaamissa jokiuomissa. Luontomatkaaja tuskin tarvitsee hotellimajoitusta, kun sitä ei luonnossa ole tarjolla. Teltta kulkee mukana ja kuivamuona tai nakkipaketti. Oikeaoppinen luontomatkaaja varustautuu patikointiinsa etukäteen kuivamuonalla. Ei siitä juuri latin latia jää Kuusamon kauppoihin. Tulovaikutuslaskelmat ovat ns. laskennallista rahaa eli in-kind-rahaa. Baabelin mäellä ei olla vielä onnistuttu elämään ns. inkind-euroilla.
Kuusamo yrittää nyt panostaa matkailuun. Ruka tahkoaa euroja virtaviivaisesti ulkomaisten turistien avittamana. Ruka on Ruka, joka elää liiketaloudellisten periaatteiden mukaan. Luontomatkailulla ei eletä Kuusamossa, sillä Eurooppa on täynnä kilpailukykyisempiä kohteita. Jotenkin Kuusamo on pelannut aina huonosti, sillä sellutehdas meni aikoinaan Kemijärvelle. Biotalous ohittaa Kuusamon, sillä se menee Kemijärvelle. Kultamuna olisi tarjolla, jonka päällä Ylämaa itseään hautoo. Jostakin teolliset työpaikat pitäisi luoda, jolla alueen kehitys saataisiin kääntymään kasvu-uralle. Kuusamo on ansainnut kultakaivoksensa.
Kuusamossa toimii FinGrid-rekisterin mukaan kaksi pienvoimalaitosta: Soilu (teho 2 MW) ja Myllykoski (teho 1 MW). Nykyinen omistaja on Koskienergia Koskivoima Oy, jolla on noin kolmekymmentä pienvoimalaa Suomessa. Kuusamolaisten pienvoimaloiden aikaisempi omistaja oli Fortum (vuoteen 2012). Koskivoiman pääkonttori sijaitsee Äänekoskella.
Ei tullut metsäteollisuuden tarvitsemia vesivoimalaitoksia Kuusamoon 1950-luvulla. Ei tullut energiasyöppöä selluteollisuuttakaan Kuusamoon, sillä sellunkeitto meni Kemijärvelle. Millä sellua olisi keitetty Kuusamossa, jos ei ollut metsäteollisuuden omistamia vesivoimalaitoksia? Kaikki vaikuttaa kaikkeen ikiaikaisesta rautatiehankkeesta alkaen.
