Muutama ihmetteli ”meille soitettiin” palstalla, mitä armeijassa mahdettiin tarkoittaa, kun muita kiellettiin syömästä lakki päässä paitsi kuusamolaisia. Minun armeija-aikanani ei kuusamolaisilla tällaista etuoikeutta onneksi ollut, enkä minä sellaiseen olisi kyllä langennut, vaikka olisi ollutkin. Ali Ervastin perheessä oli tässä asiassa erittäin tiukka ja selvä komento. Pöytään ei ollut tulemista lakin kanssa, ei edes lakki kädessä. Lakin paikka oli eteisessä, ja niin se on minun mielestäni edelleenkin.
Mutta mitä armeijan ylivääpeli siis tarkoitti, kun sanoi, että lakki pois päästä muilta paitsi kuusamolaisilta. Minusta viesti oli ihan selvä. Hän tietysti tarkoitti, että kuusamolaiset ovat niin pinttyneen typeriä metsäläisiä, ettei armeijan 6 kk:n koulutusaika riitä heidän ihmistavoille opettamiseensa. Se ei todellakaan ole mikään kuusamolaisten ylistyslaulu. Mikäli minä olisin armeijassa kuullut tuollaisen komennon, minä olisin hävennyt kuusamolaisuuttani. Eipä silti, kun kulkee kaupassa, pankissa apteekissa, terveyskeskuksessa, ja näkee siellä päälle 20 asteen lämpötilassa hellepäivänä ukkojen istuvan lakki päässä, niin hävettää sielläkin olla kuusamolainen Minulla on tehnyt mieli kysyä, onko teillä raukoilla täitä päässä, kun ei kärsi edes sisällä olla ilman lakkia?
Kuusamolainen mies ei tunnu tajuavan, että syöminen lakki päässä on ruoan halveksimista, ja myyjän tai virkailijan puhutteleminen lakki päässä on paitsi moukkamaisuutta, niin myös loukkaavaa. Lakki on pään suoja, joka on tarkoitettu suojelemaan joko liialliselta kylmyydeltä tai auringonpaisteelta. Pitäisihän tuon miehisen miehen tajuta, mutta jos ei olla ihmisten tavoille opetettu, niin sitten vielä eläkeläisenäkin käyttäydytään kuin täysi pässinpää moukka. Kuusamonkin pitäisi pikku hiljaa kansainvälistyä, ja opetella ihmisten tavoille.
Minä muistan kyllä omalta opettajan virkakaudeltani, kun tämä hattu päässä torsottamisen villitys alkoi. Peruskoulusta tuli muutamia isänmaan toivoja, jota tulivat luokkaan lakki päässä. Opettajan huoneessa siitä kerran keskusteltiin, miten moisen pitäisi suhtautua. Minä ilmoitin, että minun luokkaani he eivät tule lakki päässä, eivätkä edes lakki kädessä, vaan lakin paikka on eteisessä. Joku yritti selittää, että tämä on uutta ”nuorisokulttuuria”. Minä totesin, ettei tämä ole mitään kulttuuria, vaan tapojen ja kulttuurin puutetta.
Ei metsäläisyys eikä moukkamaisuus voi olla mitään kulttuuria. Lakin päässä pitäminen ei ollut ainoa, missä tämä vanhan ajan tapojen löystyminen näkyi. Nykyajan nuoret, eivät avaa ovia vanhemmille, tosin tässä on loistavia poikkeuksia. Vanhempien ihmisten kunnioitus ei yleensäkään ole entisellä tasolla. Nykyisin tervehditään naista tai vanhempaa henkilöä istualtaan. Minulle aikanaan opetettiin, että se on epäkohteliasta moukkamaisuutta. Minulle se on sitä edelleenkin. Kaiken muun moukkamaisuuden jotenkin sulattaa, kun silmänsä sulkee, mutta hattu päässä torsottaminen sisällä on aivan kuvottavaa.
Ranskalaiset opettavat. ”Kohteliaisuus ja hyvät tavat hyödyttävät aina eivätkä maksa mitään.” Tässä olisi itsevarmoilla kuusamolaismoukilla läksyä tarpeeksi.